Toimivan kuivatuksen tavoitteena ei ole kuivattaa peltoa mahdollisimman kuivaksi, vaan luoda kasvien juuristokerrokseen sopivat kosteusolosuhteet. Juurten ei pidä kärsiä liiasta vedestä, mutta maata ei myöskään ole tarkoitus kuivattaa tarpeettomasti.

Pellolle jäävä vesi, toistuvat tulvat ja märkyydestä kärsivät kasvustot voivat kertoa siitä, ettei vesitalous toimi kunnolla. Ne eivät kuitenkaan vielä paljasta ongelman todellista syytä. Märkyys voi johtua esimerkiksi valtaojan korkeasta vedenpinnasta, liian pienestä kuivavarasta, liettyneestä uomasta, väärin mitoitetusta tai asennetusta rummusta, tukkeutuneesta salaojasta, toimimattomasta laskuaukosta tai maan tiivistymisestä.

Selvitä ensin ongelman syy ja kuivatusrakenteiden nykytila. Sen jälkeen kokonaisuus voidaan suunnitella ja kohteeseen voidaan valita sopivat ratkaisut.

Peruskuivatus luo edellytykset lohkon vesienhallinnalle

Maatalousalueen vesienhallinnassa peruskuivatus, lohkokohtainen vesienhallinta sekä maan rakenne ja kasvukunto muodostavat toisiinsa liittyvän kokonaisuuden.

Peruskuivatukseen kuuluvat valtaojat ja muut kuivatusuomat, joihin alueen vesiä johdetaan. Paikalliskuivatuksella tarkoitetaan yksittäisen peltolohkon kuivatusta, kuten salaojitusta ja pintavesien johtamista.

Peruskuivatus luo edellytykset paikalliskuivatuksen toiminnalle. Jos valtaojan vedenpinta on liian korkealla tai salaojien laskuaukot ovat lietteen ja kasvillisuuden peitossa, vesi ei pääse purkautumaan salaojista vapaasti. Tällöin vesi jää maahan, pellon kantavuus heikkenee ja maan tiivistymisen riski kasvaa.

Jos peruskuivatus ei toimi, pelkkä salaojien uusiminen ei välttämättä ratkaise ongelmaa. Vastaavasti toimiva valtaoja ei yksin riitä, jos lohkon salaojitus, pintavesien kulku tai maan rakenne on huonossa kunnossa. Selvitä siksi kokonaisuus ja tee toimenpiteet oikeassa järjestyksessä.

Selvitä ongelman syy mittaamalla

Kuivatuksen nykytilan selvityksessä tarkastellaan sekä uomia että lohkokohtaisia kuivatusrakenteita. Valta- ja piiriojista selvitetään esimerkiksi:

• kuivavara ja kuivatussyvyys
• uoman poikkileikkauspinta-ala
• uoman pohjan leveys ja kaltevuus
• korkeuserot ja vedenpinnan taso
• rumpujen kunto, mitoitus ja asennustaso
• liettyminen, umpeenkasvu, eroosio ja sortumisriski
• mahdollisuudet luonnonmukaisten menetelmien käyttöön

Salaojituksen osalta tarkastetaan esimerkiksi laskuaukot ja niiden korkeus, kaivot, salaojien syvyys, sekä mahdollinen huuhteluntarve. Salaojituksen toiminnan kannalta oleellista on myös laskuaukkojen korkeus ja se, pääseekö vesi purkautumaan salaojista vapaasti.

Kuivavara ja kuivatussyvyys tarkoittavat eri asioita. Kuivavara kuvaa tarkasteltavan pellonpinnan ja uomassa olevan vedenpinnan välistä korkeuseroa. Kuivatussyvyys puolestaan kuvaa pellonpinnan ja uoman pohjan välistä korkeuseroa.

Huomioi mittauksissa koko järjestelmä. Ongelma ei välttämättä sijaitse sen pellon kohdalla, jolla märkyys näkyy. Alapuolisen uoman umpeenkasvu tai liian korkealle asennettu rumpu voi padota vettä pitkälle ylävirtaan. Oman pellon kohdalta tehtävä liian syvä ojan kaivuu ei tällöin poista ongelmaa, vaan voi lisätä eroosiota ja uoman sortumisriskiä.

Hyödynnä vanhoja aineistoja ja mittaustietoa

Vanhat ojitussuunnitelmat ovat arvokkaita suunnittelun lähtötietoja. Niistä voidaan selvittää esimerkiksi uoman alkuperäinen pohjan taso, kuivatussyvyys, pohjan leveys, kaltevuus, maalajit ja suunnittelussa käytetyt virtaamat. Kun tietoja verrataan nykyisiin mittauksiin, voidaan havaita esimerkiksi pellon painuminen, uoman liettyminen tai uoman pohjan tason muuttuminen.

Historiallisista ilmakuvista voidaan tarkastella, miten valuma-alueen maankäyttö on muuttunut. Rakentamisen ja metsäojitusten lisääntyminen tai peltojen muuttuminen sarkaojista salaojitetuiksi voi vaikuttaa alueelta tulevien vesien määrään ja liikkumiseen.

Hyödynnä lisäksi korkeusmalleja, maaperäkarttoja, salaojakarttoja ja satokarttoja. Salaojakarttojen, ilmakuvien ja satokarttojen tietoja vertaamalla voidaan arvioida, liittyvätkö lohkon heikot satokohdat salaojien sijaintiin, veden kertymiseen, maalajivaihteluun tai maan rakenteeseen. Tausta-aineistojen avulla maastomittauksia voidaan kohdentaa alueille, joilla ongelmia todennäköisimmin esiintyy.

Suunnittele kokonaisuus valuma-alueen tasolla

Kun ongelmien syyt ja rakenteiden nykytila tunnetaan, tiedot muutetaan teknisessä suunnittelussa toteutettaviksi ratkaisuiksi.

Suunnittelussa huomioidaan muun muassa:

• kuivavara ja kuivatussyvyys
• veden määrä ja virtaamat
• vedenpinnan vaihtelu
• uoman kaltevuus ja pohjan leveys
• paikalliskuivatuksen vaatimukset
• kaivuumassojen määrä
• maalaji
• eroosio- ja sortumisriskit
• ympäröivä maankäyttö
• vesiensuojelu ja luonnon monimuotoisuus
• suunniteltujen toimenpiteet vaikutukset veden liikkumiseen ja kuivatusolosuhteisiin sekä ylä- että alapuolisilla alueilla

Vesitaloussuunnittelun ja viljelyneuvonnan on hyvä kulkea rinnakkain. Vesitaloussuunnittelussa selvitetään kuivatusrakenteiden toiminta ja tarvittavat tekniset ratkaisut. Viljelyneuvonnassa voidaan arvioida maan rakennetta ja kasvukuntoa sekä suunnitella niiden parantamista. Maan kasvukunnon parantamisen hyödyt voivat jäädä vähäisiksi, jos pellon vesitalous ei ensin toimi.

Videotoisto on estetty muokkaustilassa.

Webinaaritallenne: MTvesi tietoiskuwebinaari osa 2: Kuivatuksen nykytilan selvitys ja tekninen suunnittelu

Valitse ratkaisu kohteen mukaan

Ei ole olemassa yhtä tapaa, joka soveltuisi kaikkien uomien kunnostukseen. Toimenpiteen pitää perustua havaittuun ongelmaan ja mitattuun tarpeeseen.

Jos kuivatussyvyyttä tai uoman kokoa ei tarvitse kasvattaa, mutta uoma on liettynyt ja kasvanut umpeen, lietteen ja kasvillisuuden poistaminen voi riittää. Toispuoleisessa kaivuussa kunnostetaan vain uoman toinen puoli. Kaivuun ulkopuolelle jätetty puoli auttaa kasvillisuutta ja eliöstöä palautumaan kunnostetulle osuudelle.

Jos uoman poikkileikkauspinta-alaa pitää kasvattaa, uomaa voidaan joutua leventämään tai sen luiskia loiventamaan. Luiskien loiventaminen voi kuitenkin altistaa paljastuneen maan eroosiolle ennen kasvillisuuden palautumista.

Peruskuivatuksen ratkaisuja voivat olla esimerkiksi:

• valtaojien ja muiden kuivatusuomien kunnostaminen
• lietteen ja kasvillisuuden poistaminen
• rumpujen korjaaminen tai uusiminen
• tulvatasanteet ja kaksitasouomat
• pengerrykset ja pumppaus
• muut tulvasuojeluratkaisut

Eräässä esimerkkikohteessa väärin mitoitetun rumpurakenteen uusiminen laski vedenpintaa noin 70 senttimetriä. Vaikuttava ratkaisu ei siis aina tarkoita koko uoman laajaa kaivuuta.

Selvitä kaksitasouoman soveltuvuus

Kaksitasouoman tulvatasanne lisää uoman tilaa suurten virtaamien aikana ja tarjoaa tulvavedelle hallitun leviämisalueen. Se ei kuitenkaan itsessään lisää pellon kuivavaraa, jos uoman vedenpinta on alapuolisen padotuksen vuoksi liian korkealla.

Selvitä ennen kaksitasouoman rakentamista, mikä vedenpinnan korkeuden aiheuttaa. Arvioi samalla uoman kaltevuus, rakenteen vaatima tila, kaivuumassojen määrä ja vaikutukset ympäröivään maankäyttöön.

Tulvatasanteen vaatima tila voi joissakin kohteissa kasvaa niin suureksi, ettei rakentaminen ole mahdollista tai järkevää. Ratkaisu voi tällöin muodostua useiden toimenpiteiden yhdistelmästä, kuten tulvatasanteista, pengerryksistä ja salaojavesien pumppauksesta. Toimenpiteitä mitoitetaan ja yhdistellään aina kohteen olosuhteiden perusteella.

Yhdistä luonnonmukaisia ja teknisiä ratkaisuja

Luonnonmukaisia vesienhallintaratkaisuja voivat olla:

• kaksitasouomat ja tulvatasanteet
• kosteikot ja laskeutusaltaat
• pohjapadot, pohjakynnykset ja säädettävät patorakenteet
• uomien luonnonmukainen kunnostaminen

Oikein suunniteltuina ja hoidettuina luonnonmukaisilla vesienhallintaratkaisuilla voidaan hidastaa virtausta, viivyttää ja varastoida vettä, vähentää eroosiota sekä lisätä uomaympäristön monimuotoisuutta.

Luonnonmukaiset ratkaisut eivät kuitenkaan poista teknisen suunnittelun tarvetta. Esimerkiksi kosteikon suunnittelussa määritellään kaivuutasot, vesisyvyydet, padotustaso, kaivuumassojen määrä ja sijoittaminen sekä rakenteen vaikutus ympäröivien peltojen kuivavaraan.

Pohja- ja säätöpatojen käyttö vaatii suunnittelua, seurantaa ja sovittua kunnossapitoa. Tekniset ja luonnonmukaiset ratkaisut voivat täydentää toisiaan samassa hankkeessa.

Jatka vesienhallintaa uomakunnostuksen jälkeen myös pellolla

Kun peruskuivatus on kunnossa, tarkastelu siirtyy pellolle. Lohkokohtaisessa vesienhallinnassa selvitetään pellon korkeuserot, veden virtaussuunnat, piiriojien toiminta, salaojituksen kunto, laskuaukkojen sijainti sekä maan rakenne ja maalaji.

Lohkokohtaisia toimenpiteitä voivat olla:

• salaojitus ja täydennysojitus
• salaojien huolto ja huuhtelu
• pintavesien hallittu johtaminen
• säätösalaojitus
• altakastelu
• maan rakenteen ja kasvukunnon parantaminen

Salaojitus suunnitellaan lohkon korkeuserojen, maalajin, peruskuivatuksen sekä tarvittavien putkikokojen ja kaltevuuksien perusteella. Huolehdi toteutuksesta ja työmaavalvonnasta, jotta salaojitus rakennetaan suunnitelman mukaisesti.

Jos pelto on kärsinyt pitkään märkyydestä ja tiivistymisestä, maan rakenteen palautuminen voi kestää vuosia. Varaudu siksi parantamaan kasvukuntoa pitkäjänteisesti.

Hyödynnä säätösalaojitusta veden pidättämisessä

Tavanomainen salaojitus poistaa ylimääräistä vettä pellosta. Suurinta kuivatustehoa tarvitaan yleensä keväällä ja syksyllä sekä runsaiden sateiden aikana. Kuivina aikoina liian tehokas kuivatus voi kuitenkin johtaa kasveille käyttökelpoisen veden menettämiseen.

Säätösalaojituksessa veden poistumista hallitaan kokoojaojiin asennettavilla säätökaivoilla. Vettä voidaan pidättää maaperässä ja vedenpintaa säätää kasvukauden ja sääolojen mukaan. Altakastelussa vettä voidaan lisäksi johtaa salaojaverkostoon esimerkiksi pumppaamalla.

Säätösalaojitus soveltuu parhaiten melko tasaisille pelloille, joilla maalaji, pellon kaltevuus, salaojaverkosto ja pohjavedenpinnan olosuhteet mahdollistavat vedenpinnan säätelyn. Soveltuvuus tulee arvioida aina kohdekohtaisesti.

Vedenpintaa ei saa nostaa liian korkealle. Pellolle pitää jättää riittävä tila vastaanottaa runsaita sateita. Tämän vuoksi on hyvä seurata sääoloja ja säätää rakenteita aktiivisesti.

Videotoisto on estetty muokkaustilassa.

Webinaaritallenne: MTvesi tietoisku osa 3: Lohkokohtainen vesienhallinta - kunnostuksesta seuraaviin askeliin

Huomioi tulevaisuus jo suunnittelussa

Vesienhallintaratkaisut pitää suunnitella niin, että ne palvelevat myös tulevaisuudessa. Huomioi suunnittelussa valuma-alueen maankäytössä tapahtuneet muutokset, pellon mahdollinen painuminen, kasvaneet konepainot sekä sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen.

Tulevaisuuden huomioiminen tarkoittaa myös rakenteiden seurantaa ja kunnossapitoa. Uomakunnostus ei pääty siihen, että kaivinkone poistuu työmaalta. Ojat, rummut, salaojien laskuaukot, padot ja muut rakenteet tarvitsevat tarkastamista ja huoltoa. Ojitusyhteisön tehtävänä on huolehtia yhteisten uomien ja kuivatusrakenteiden kunnossapidosta.

Laajassa hankkeessa tarvitaan maanomistajien, ojitusyhteisön, suunnittelijoiden, viljelyneuvojien, viranomaisten, rahoittajien ja urakoitsijoiden yhteistyötä. Sovi hankkeen vaiheista, vastuista ja tulevasta kunnossapidosta jo suunnittelun aikana.

Vesienhallinnan tärkein nyrkkisääntö on yksinkertainen: mittaa ja selvitä ensin – suunnittele ratkaisut vasta sen jälkeen. Kun ongelmien todelliset syyt tunnetaan, toimenpiteet voidaan kohdentaa oikein. Samalla voidaan parantaa peltojen kuivatusolosuhteita, veden pidätystä ja kasvukuntoa sekä oikein valituilla ja toteutetuilla ratkaisuilla vähentää vesistökuormitusta ja lisätä luonnon monimuotoisuutta.

Apua vesienhallinnan suunnitteluun

Vesienhallinnan ongelmien selvittämiseen ja toimenpiteiden suunnitteluun on saatavilla neuvontaa useilta tahoilta.

• ProAgria – vesienhoidon palvelut
• Wikli Group – apua peltoviljelyn ja kasvukunnon kehittämiseen sekä salaojitustarpeiden, peltojen tasauksen ja maanparannustoimien arviointiin
• MAA-akatemia – neuvontaa maan kasvukunnosta ja kestävästä viljelystä
• Ruokavirasto – maatilojen neuvonta ja neuvojarekisteri
• Salaojayhdistys – tietoa salaojituksesta ja peruskuivatuksesta sekä vesitaloussuunnittelijoiden ja urakoitsijoiden yhteystietoja
• Elinvoimakeskus – neuvontaa maatalouden vesienhallinnan rahoituksesta ja tukien hakemisesta
• MTvesi-hanke – tiedonvälitysmateriaalia monitavoitteisesta vesienhallinnasta https://satakunta.mtk.fi/mtvesi

Lähteet

Leppiniemi, Outi 2014. Opas ojitusyhteisölle uoman kunnossapito- ja peruskorjaushankkeeseen. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, ELY-keskuksen oppaita 3/2014. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-100-1

Ortmala, Mikko 2025. Maatalouden lohkokohtainen vesienhoito – vesitalousoppi. KVVY ry ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus.

Ortmala, Mikko 2026. Kuivatuksen nykytilanteen selvitys ja tekninen suunnittelu – Kuivatusrakenteiden kuntokartoitukset sekä suunnitteluprosessi. MTvesi-tietoiskuwebinaari 20.5.2026. KVVY ry. https://satakunta.mtk.fi/documents/d/mtk-satakunta/kuivatuksen-nykytilanteen-selvitys-ja-tekninen-suunnittelu-_-mikko-ortamala

Ortmala, Mikko 2026. Lohkokohtainen vesienhallinta – uomakunnostuksesta seuraaviin askeliin. MTvesi-tietoiskuwebinaari 27.5.2026. KVVY ry.
https://satakunta.mtk.fi/documents/d/mtk-satakunta/lohkokohtainen-vesienhallinta-_-mikko-ortamala

Salaojayhdistys ry. Kuivatus.
https://www.salaojayhdistys.fi/kuivatus/