Artikkeli on kirjoitettu osana MTK-Satakunnan Paikallistasolta Valtakunnalliseksi toiminnaksi – maatalousyrittäjien työhyvinvoinnin kehittäminen -hanketta, yhtistyökumppanina on toiminut MTK-Vammala. Hanke on saanut rahoitusta EU:n maaseuturahastosta Leader Joutsenten reitiltä. Artikkeli on julkaistu Suomeksi ja Englanniksi.

Kirjoittaja: Hindström, Virve

Julkaistu: 29.5.2026

Sidonnaisuudet: Kirjoittaja asuu Sastamalassa. Kirjoittaja on toiminut Varavoimaa Farmarille -toiminnassa harjoittelijana 2014 ja osa-aikaisena työntekijänä vuodesta 2017 vuoteen 2022. Kirjoittaja työskentelee MTK-Satakunnassa.

Tiivistelmä

Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka paikallinen Leader-rahoitteinen työhyvinvointihanke kehittyi vaiheittain valtakunnalliseksi Välitä viljelijästä -toiminnaksi ja lopulta osaksi Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) lakisääteisiä Varhaisen tuen palveluja.

Artikkeli pohjautuu Paikallistasolta valtakunnalliseksi toiminnaksi, Case maatalousyrittäjien työhyvinvoinnin kehittäminen - raporttiin, jossa analysoidaan vuosina 2012–2024 rakentunutta maatalousyrittäjien työhyvinvoinnin kehittämisen toimintamallia Denningin ja Dunhamin [1,2] innovaatiotoimintojen viitekehyksen avulla. Keskeinen havainto oli, että toimintamallin menestys ei perustunut yksittäiseen tekijään vaan kykyyn tunnistaa todellinen tarve, rakentaa luottamusta ja kehittää käytännönläheinen verkostomainen toimintatapa. Tulokset osoittivat, että paikallistasolla syntynyt toimintamalli voi muuttaa valtakunnallisia rakenteita.

Johdanto

Maatalouden haasteita tarkasteltiin ennen kaikkea tuotannon, investointien ja markkinoiden näkökulmasta, vaikka samaan aikaan yrittäjien henkinen kuormitus, yksinäisyys ja työssä jaksamisen ongelmat kasvoivat. Taloudelliset kriisit, investointipaineet, pitkittyneet työpäivät sekä maatalouden rakennemuutos muodostivat tilanteen, jossa osa viljelijöistä jäi käytännössä ilman tahoa, jolle voi puhua arjen kokonaisuudesta. Tilannetta pyrittiin ratkomaan erilaisilla maatalousyrittäjille suunnatuilla hyvinvointihankkeilla, joissa järjestettiin hyvinvointiin liittyviä tiedonjakotilaisuuksia ja erilaisia aktiviteetteja tukemaan arjessa jaksamista. Myös verkostojen merkitys oli havaittu. [3.]

Vuonna 2012 käynnistynyt Sastamalan seurakunnan hallinnoima Maaseutuyrittäjien työhyvinvoinnin kehittämishanke lähti liikkeelle yksinkertaisesta mutta poikkeuksellisesta ajatuksesta: viljelijä kohdataan kokonaisuutena ja samalla kehitetään sidosryhmäverkoston toimintaa.

Hankkeen alkuperäinen tavoite oli melko rajattu. Tarkoituksena oli vahvistaa yhteisöllisyyttä ja tarjota työhyvinvointia tukevia tilaisuuksia.  Henkilökohtainen keskusteluapu ja palveluohjaus mainittiin hankehakemuksessa, mutta haastattelut osoittivat, että alkuperäinen ajatus oli erityisesti erilaiset yhteisölliset tilaisuudet. Käytännön työ kuitenkin osoitti nopeasti, että todellinen tarve liittyi henkilökohtaiseen keskusteluapuun ja palveluohjaukseen.

Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka paikallinen Leader-rahoitteinen maatalousyrittäjille suunnattu hyvinvointihanke kasvoi ensin maakunnalliseksi toiminnaksi, sitten vaiheittain valtakunnalliseksi Välitä viljelijästä -toiminnaksi ja lopulta osaksi Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) lakisääteistä varhaisen tuen palvelua. Samalla analysoidaan, mitkä tekijät tukivat toimintamallin leviämistä.

Aineiston kerääminen

Tutkimusaineisto koostui toimintamallia hyödyntäneiden työhyvinvointihankkeiden hankesuunnitelmista (23 kpl), loppuraporteista (22 kpl) ja muista hankedokumenteista (2kpl) sekä teemahaastatteluista (5 kpl). Dokumenttiaineistoa kerättiin julkisista lähteistä, sekä pyytämällä aineistoja suoraan hankkeita toteuttaneilta maa- ja metsätaloustuottajien edunvalvontaliitoilta (MTK-liitto), Melalta ja hankkeissa aiemmin toimineilta henkilöiltä. Aineiston täydentämiseksi toteutettiin viisi puolistrukturoitua teemahaastattelua henkilöille, jotka tunsivat hankkeiden eri vaiheita tai toimintamallin leviämiseen liittyviä prosesseja. Haastattelut toteutettiin Microsoft Teamsilla, nauhoitettiin ja litteroitiin automaattilitterointia hyödyntäen.

Innovaatio ei synny ideasta vaan käyttöönotosta

Innovaatioita käsittelevässä keskustelussa huomio kohdistuu usein uusiin ideoihin. Käytännössä suurin osa uusista toimintamalleista ei kuitenkaan koskaan leviä pysyväksi toiminnaksi [4]. Denningin [2,5] mukaan innovaatio ei ole ensisijaisesti keksintö vaan uuden käytännön omaksuminen yhteisössä. Tämä näkökulma soveltui hyvin kuvaamaan maatalousyrittäjien työhyvinvointitoiminnan kehitystä.

Sastamalasta alkunsa saaneen maatalousyrittäjien hyvinvointihankkeen ydin oli käytännönläheinen toimintatapa: tilalle jalkautuminen, luottamuksellinen keskusteluapu, nopea reagointi, palveluohjaus ja sidosryhmäyhteistyön kehittäminen. Palveluohjauksen osalta oli erikseen mainittu asiakkaan ohjaus eteenpäin esimerkiksi mielenterveyteen, päihteisiin tai parisuhteeseen liittyvissä ongelmissa.

Toiminnan vahvuus oli siinä, että hanke kykeni vastaamaan ongelmaan, jonka monet tunnistivat mutta johon kenelläkään ei ollut selkeää toimintamallia. Tämän Case-tutkimuksen perusteella juuri kokonaisvaltainen kohtaaminen erotti mallin aiemmista hyvinvointihankkeista. Viljelijän tilannetta ei rajattu vain talouteen, mielenterveyteen tai tuotantoon, vaan niitä tarkasteltiin samanaikaisesti toisiinsa liittyvinä tekijöinä. Tämä mahdollisti joustavan työotteen ja teki toimintamallista helposti sovellettavan.

Luottamus ratkaisi käyttöönoton

Maatalousyrittäjien työhyvinvointihankkeessa alkuvaiheen suurin haaste oli luottamuksen rakentaminen. Avun hakemiseen liittyi voimakas stigma, eikä ulkopuoliseen keskusteluapuun ollut totuttu.

Yhteydenottoihin reagoitiin nopeasti, tapaamiset olivat luottamuksellisia ja työntekijä meni tarvittaessa maatilalle. Lisäksi palveluun pystyi ohjaamaan myös huolestunut läheinen tai sidosryhmän edustaja.

Keskeinen havainto oli, että sidosryhmät omaksuivat hankkeen tarjoaman toimintamallin viljelijöitä nopeammin. Työterveyshuolto, pankit, lomituspalvelut, eläinlääkärit ja neuvontaorganisaatiot tunnistivat nopeasti tarpeen hankkeen tuottamalle palvelulle ja ensimmäiset viljelijäasiakkaat tulivat työterveyshuollon ohjauksen kautta.

Hankkeen leviäminen innovaatiotoimintojen näkökulmasta

Sastamalan maatalousyrittäjien työhyvinvointihankkeen kehitystä voidaan tarkastella Denningin [1,2] innovaatiotoimintojen kautta. Mallin näkökulmasta innovaatio ei ole pelkkä uusi idea, vaan uuden käytännön omaksuminen yhteisössä. Tässä tapauksessa omaksuttava uusi käytäntö oli maatalousyrittäjän kokonaisvaltainen, matalan kynnyksen tukeminen sekä sidosryhmäverkoston kehittäminen niin, että verkoston jäsenet oppivat tuntemaan toisensa ja helpottamaan näin palveluohjausta.

1. Tunnistaminen: paikallinen havainto laajemmasta tarpeesta

Toimintamallin synty alkoi tarpeen tunnistamisesta. Sastamalassa seurakunnan ja MTK-Vammalan yhteistyön kautta seurakunnassa havaittiin, että maatalousyrittäjien kuormitus ei ollut yksittäinen ongelma vaan monen tekijän yhteisvaikutus: taloudellinen epävarmuus, investointipaineet, sosiaalinen eristyneisyys, suuri työmäärä ja heikentyneet tukiverkostot. Hankesuunnitelmassa ei rajattu apua vain tiettyihin ongelmiin, vaan lähtökohtana oli ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen. Koska tarjottavan avun kriteereitä ei määritelty liian kapeasti, toimintamalli pystyi mukautumaan eri tarpeisiin. Sama perusmalli soveltui sekä talouskriiseihin, jaksamisen ongelmiin, perhetilanteisiin, tuotannon haasteisiin ja niin edelleen. Hankesuunnitelman mukainen kokonaisvaltainen tarpeiden tunnistaminen on kuvattuna kuvassa 1.

Kuva 1 Maaseutuyrittäjien työhyvinvoinnin kehittämishanke tunnisti käytännönläheisesti eri tarpeita.

Sidosryhmätoiminnan kehittämisen tarpeet tunnistettiin Sastamalan hankkeessa laajasti. Hankkeen muutoshakemuksessa, joka on tehty hankkeen toiminnan alettua, on laajennettu sidosryhmäverkostoa ensimmäiseen hakemukseen verrattuna. Kuvassa 2 on esitettynä ne tahot, jotka ovat mainittuna muutoshakemuksessa. Hakemuksen lista jatkuu maininnalla ”yms.”, joka kuvaa, että sidosryhmäverkoston laajuutta alettiin käsittämään kokonaisvaltaisemmin.

Kuva 2 Maaseutuyrittäjien työhyvinvoinnin kehittämishanke tunnisti varhaisessa vaiheessa sidosryhmäverkoston vahvistamisen tarpeen.

2. Visioiminen: yksinkertainen mutta vahva lupaus

Vaikka visiota ei hankkeessa kirjattu muodollisesti, haastatteluiden perusteella se oli käytännössä olemassa. Sen ydin oli selkeä: maatalousyrittäjä saa maksutonta, luottamuksellista ja maatilan ulkopuolista keskusteluapua sekä ohjausta oikeiden palvelujen piiriin. Sidosryhmätyön osalta visio tarkoitti sitä, että eri toimijat tunnistavat toisensa ja osaavat ohjata viljelijän tarvittaessa eteenpäin oikean tahon avun piiriin.

Leviämisen kannalta vision vahvuus oli sen ymmärrettävyys. Se ei ollut utopistinen tai liian kaukainen, vaan käytännön lupaus: apua saa nopeasti, läheltä ja ilman leimaantumista.

3. Tarjoaminen: toimintamalli annettiin omaksuttavaksi

Tarjoamisen vaiheessa paikallinen malli muotoiltiin sellaiseksi, että sekä viljelijät että sidosryhmät pystyivät tarttumaan siihen. Viljelijöille tarjottiin matalan kynnyksen keskusteluapua, tilakäyntejä ja palveluohjausta. Sidosryhmille tarjottiin verkostoa, johon huolestuttavat tilanteet voitiin ohjata sekä toimintaa, joka mahdollisti verkoston jäsenten keskinäisen tutustumisen.

Tässä vaiheessa ratkaisevaa oli, ettei mallia tarjottu vain avun tarvitsijoille. Sitä tarjottiin myös niille, jotka kohtaavat viljelijöitä työssään: työterveyshuollolle, lomittajille, neuvonnalle, pankeille, eläinlääkäreille, seurakunnille, MTK-toimijoille jne. Näin tieto toimintamallista alkoi levitä verkoston kautta eikä vain yksittäisten asiakaskontaktien kautta.

4. Testaaminen: luottamuksen rakentaminen käytännössä

Testaamisen vaihe osoitti, että palvelulle oli todellinen tarve, mutta sen käyttöönotto vaati luottamusta. Alussa viljelijöiden yhteydenotot tulivat varovaisesti, ja osa kontakteista syntyi sidosryhmien ohjauksen kautta. Toimintaa muokattiin varhaisessa vaiheessa käytännön kokemusten perusteella esimerkiksi siten, että viljelijään otettiin yhteyttä vasta tämän suostumuksella.

Tämä oli tärkeä oppi myöhempää leviämistä ajatellen. Toimintamallin onnistuminen ei perustunut vain palvelun olemassaoloon vaan siihen, miten herkässä tilanteessa oleva ihminen kohdataan. Luottamus, vapaaehtoisuus ja nopea reagointi muodostuivat mallin tunnusmerkeiksi.

5. Ylläpitäminen: näkyvyys, viestintä ja näyttöön perustuva toiminta

Ylläpitämisen vaiheessa toimintamalli alkoi vakiintua. Viestintä, mediahuomio, sidosryhmien aktiivisuus ja hankkeen asiakastyö vahvistivat käsitystä siitä, että kyse ei ollut yksittäisestä kokeilusta vaan tarpeellisesta palvelusta. Toiminnasta viestittiin monikanavaisesti ja sidosryhmät toimivat myös hankkeen toiminnan markkinoijina. Toiminnasta tehtiin useita opinnäytetöitä, Pro Gradu, lisensiaattityö ja vaikuttavuustutkimus.

6. Jatkokehittäminen: paikallinen malli muuttui maakunnalliseksi

Jatkokehittämisen vaiheessa Sastamalan malli alkoi levitä muihin maakuntiin. Ensimmäinen merkittävä askel oli yhteistyö MTK-Satakunnan Varavoimaa Farmarille -hankkeen kanssa. Sastamalan alueella toiminut Maaseutuyrittäjien työhyvinvoinnin kehittämishankkeen toimintamalli laajeni 2013 loppuvuonna MTK-Satakunnan alueelle ja vuonna 2014 helmikuussa Sastamalan Maaseutuyrittäjien hyvinvointihanke laajensi toimintansa koko Joutsenten reitin alueelle.

Karttakuvassa, kuvat 3-6, näkyy toimintamallin leviäminen. Vihreällä värillä on Sastamalasta alkanut Leader-hanke sekä MTK-liittojen hallinnoimat ja MTK-liittojen kanssa yhteistyössä toteutetut Sastamalan toimintamallia, henkilökohtaista keskusteluapua ja sidosryhmäyhteistyön kehittämistä, toteuttavat hankkeet. Keltaisella värillä on Melan Välitä Viljelijästä -projekti. Kuva kuvastaa esitetyn vuoden lopun tilannetta.

Vuosina 2015–2017 leviäminen nopeutui merkittävästi. MTK-Satakunnan Varavoimaa Farmarille II -hanke, MTK-Pirkanmaan mukanaolo sekä useiden muiden MTK-liittojen hyvinvointihankkeet veivät mallia uusille alueille. Vuonna 2017 Melan Välitä Viljelijästä -projekti käynnistyi niillä alueilla, joilla ei ollut omaa maakunnallista hanketta. Näin toimintamalli oli vuoden 2017 aikana käytössä koko Suomessa.

Kuva 4 Toimintamallin leviäminen 2015-2017

Kuva 5 Toimintamallin leviäminen 2018-2020

Jatkokehittämisessä jokainen alueellinen hanke toi malliin oman painotuksensa. Joillakin alueilla korostui talousneuvonta, toisilla kriisityö, työkyky, sidosryhmäverkostot tai koulutukset. Tämä ei hajottanut mallia, vaan vahvisti sitä: yhteinen ydin säilyi.

Vuoden 2017 jälkeen saman tyypistä toimintamallia toteuttavia täysin uusia hanketoimijoita ei enää tullut. Ainoastaan MTK-Pirkanmaa ei ollut aiemmin hallinnoinut omaa hanketta ja aloitti hankkeen toteuttamisen vuonna 2018 irtauduttuaan MTK-Satakunnan kanssa olleesta yhteishankkeesta.

 

Kuva 6 Toimintamallin leviäminen 2021-2022

 

Vuoden 2022 elokuussa päättyi viimeinen MTK-liiton hallinnoima maatalousyrittäjien hyvinvointihanke ja koko Suomen osalta toimintamallin toteuttaminen oli Melan hallinnoimalla Välitä Viljelijästä -projektilla. Välitä Viljelijästä -projekti toteutui vuosittaisella rahoituksella, kunnes se muuttui lakisääteiseksi varhaisen tuen palveluksi vuoden 2025 alusta.

 

7. Johtaminen: hajanaisista hankkeista valtakunnalliseksi kokonaisuudeksi

Toimintamallin leviämisen myötä syntyi tarve yhteiselle johtamiselle. Hankkeet toimivat aluksi erillisinä palasina siitä huolimatta, että yhteistyötä ja tiedonvaihtoa eri hankkeiden välillä toteutettiin. Hankkeilla oli samankaltainen asiakastyön ja verkostotyön malli, mutta jokainen hanke johdettiin omanaan ja jokaisella hankkeella oli oma näkökulmansa ja kehityskohteensa.  Valtakunnallisen sateenvarjon tarve tunnistettiin, ja vaihtoehtoina nähtiin MTK:n keskusliitto tai Mela.

Mela nousi lopulta valtakunnallisen koordinaation keskeiseksi toimijaksi. Välitä Viljelijästä -projekti ei ainoastaan tarjonnut asiakastyötä ja sidosryhmäverkoston kokoamista alueilla, joilla ei ollut omaa maakunnallista hanketta, vaan tarjosi maakunnallisille hankkeille eri työkaluja, kuten viljelijöille myönnettäviä ostopalvelusitoumuksia mielenterveyden haasteisiin, kokosi toimintaa yhteen, järjesti yhteisiä koulutuksia, tuotti ja jakoi materiaaleja sekä varmisti asiakastyön jatkuvuutta alueellisten hankkeiden päättyessä.

Johtamisen merkitys näkyi erityisesti siinä, että paikallisesti syntynyt malli ei jäänyt irralliseksi hankekokeiluiksi. Toiminta sai valtakunnallisen rakenteen ja tunnistettavuuden.

 

8. Integroiminen: hanke- ja projektitoiminnasta lakisääteiseksi palveluksi

Denningin [1,2] mallissa viimeinen vaihe on uuden käytännön juurtuminen yhteisön toimintaan. Tässä tapauksessa integroiminen tapahtui, kun toimintamalli siirtyi hankkeista ja projekteista osaksi Melan lakisääteistä varhaisen tuen palvelua [6]. Mela aloitti lain mukaisten palvelujen järjestämisen 1.1.2025.

Lakisääteisiin varhaisen tuen palveluihin sisällytettiin työkykyneuvojien neuvonta- ja ohjauspalvelut, ostopalvelusitoumukset mielenterveyden asiantuntijapalveluihin, varhaisen tuen toimintamallin ja sidosryhmäverkoston ylläpitäminen sekä työkyvyn tukemiseen liittyvä koulutus, digitaaliset palvelut ja viestintä. Paikallinen käytäntö ei enää ollut hanke, projekti tai määräaikainen kokeilu. Siitä tuli osa pysyvää palvelurakennetta.

 

Miksi toimintamalli levisi?

Denningin [1,2] innovaatiotoimintojen kautta tarkasteltuna Sastamalan hankkeen leviäminen ei ole sattumaa. Leviäminen eteni vaiheittain, vaikka vaiheet eivät olleet suoraviivaisia. Ensin tunnistettiin todellinen tarve, sitten muodostui käytännönläheinen visio, jonka jälkeen toimintamalli tarjottiin sekä viljelijöille että sidosryhmille. Testaaminen vahvisti mallin toimivuuden, ylläpitäminen loi näkyvyyttä ja luottamusta, jatkokehittäminen levitti mallin uusiin maakuntiin, johtaminen kokosi hajanaiset osat valtakunnalliseksi kokonaisuudeksi ja integroiminen muutti hanketoiminnan pysyväksi palveluksi.

 

Tunnistetut käännekohdat

Yhteiskunnan valmius tukea ratkaisuja

Toimintamallin leviäminen ajoittui aikaan, jolloin maatalousyrittäjien taloudellinen epävarmuus, investointipaineet ja toimintaympäristön muutokset lisäsivät kuormitusta. Erityisen merkittävä käännekohta oli vuoden 2016 traktorimarssi, joka nosti maatalouden kriisin laajaan julkiseen keskusteluun. Tämän seurauksena käynnistynyt rahoitus mahdollisti Melan Välitä Viljelijästä -projektin syntymisen ja vauhditti toimintamallin valtakunnallista leviämistä.

 

Vaikuttavuudesta kertynyt näyttö vahvisti uskottavuutta

Toimintamalli syntyi käytännön tarpeesta, mutta sen asema vahvistui vähitellen tutkimusten, opinnäytetöiden, vaikuttavuusarviointien ja asiakastyöstä saadun kokemuksen kautta. Kun toiminnan hyödyistä kertyi näyttöä, sitä pystyttiin perustelemaan myös päättäjille ja rahoittajille. Näyttöön perustuva kehittäminen lisäsi luottamusta siihen, että kyse oli pysyvää tukea ansaitsevasta toimintamallista.

 

Agraarikysymyksistä kohti työkykyajattelua

Toiminnan alkuvaiheissa painottui maatalousyrittäjän arjen ja maatilatalouden erityispiirteiden ymmärtäminen. Vuosien kuluessa toimintaa alettiin kuitenkin kuvata yhä enemmän työkyvyn, varhaisen tuen ja ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Tämä muutos helpotti toimintamallin liittämistä osaksi Melan tehtäväkenttää ja loi edellytyksiä sen vakinaistamiselle osaksi pysyviä palvelurakenteita.

 

Yhteinen kieli helpotti omaksumista

Toiminnan kehittymisen myötä myös käytetty termistö muuttui. Verkostotyön ja keskusteluavun rinnalle nousivat käsitteet kuten varhainen välittäminen, puheeksi ottaminen ja työkyvyn tukeminen. Yhteiskunnassa laajemmin tunnetun käsitteistön käyttö helpotti toimintamallin ymmärtämistä, lisäsi sen hyväksyttävyyttä eri organisaatioissa ja tuki sen siirtymistä osaksi valtakunnallisia rakenteita.

 

Johtopäätökset

Tämä tapaustutkimus osoittaa, että paikallisesti tunnistettu palvelutarve voi kehittyä vaiheittain valtakunnalliseksi toimintamalliksi ja lopulta osaksi pysyvää palvelurakennetta. Sastamalassa vuonna 2012 käynnistynyt Maaseutuyrittäjien työhyvinvoinnin kehittämishanke ei ollut ensimmäinen maatalousyrittäjien hyvinvointia edistänyt hanke, eikä sen yksittäiset toimintamuodot olleet täysin uusia. Aiemmissa hankkeissa oli tunnistettu samoja hyvinvoinnin haasteita, järjestetty hyvinvointitapahtumia ja kehitetty verkostoyhteistyötä. Sastamalan hankkeesta poikkeuksellisen teki kuitenkin kokonaisuus: maatiloille jalkautuva, luottamuksellinen keskusteluapu yhdistettiin järjestelmälliseen sidosryhmäverkostojen kehittämiseen. Tälle yhdistelmälle ei tämän tutkimuksen perusteella löytynyt aiempaa vastinetta.

Toimintamallin kehittyminen osoittaa myös hanketoiminnan merkityksen innovaatioiden kehittämisessä. Jokainen uusi alueellinen hanke toi kokonaisuuteen omia painotuksiaan, näkökulmiaan ja ratkaisujaan. Toimintamalli ei levinnyt muuttumattomana, vaan sitä kehitettiin jatkuvasti vastaamaan olemassa olevia tarpeita. Samalla sen keskeinen ydin, maatalousyrittäjän kokonaisvaltainen kohtaaminen, keskusteluapu ja palveluohjaus sekä sidosryhmäverkostojen vahvistaminen, säilyi koko kehityspolun ajan. Hankkeet eivät kilpailleet keskenään, vaan muodostivat toisiaan täydentävän kehittämisverkoston.

Denningin [1,2] innovaatiotoimintojen viitekehys soveltui hyvin toimintamallin kehityksen tarkasteluun, vaikka teoria on alun perin kehitetty enemmän teknisten ja yrityslähtöisten innovaatioiden kuin sosiaalisten innovaatioiden analysointiin. Erityisen hyvin viitekehys auttoi jäsentämään sitä, kuinka toimintamalli eteni tarpeen tunnistamisesta käytännön kokeilujen kautta valtakunnalliseen käyttöönottoon ja lopulta osaksi lakisääteisiä palveluja. Heikoimmin aineistossa näyttäytyi visioimisen vaihe. Tämä havainto on merkityksellinen myös hankekehittämisen kannalta: vision ei tarvitse olla kaukainen tai utopistinen, mutta sen tulisi tehdä näkyväksi tavoiteltu tulevaisuus ja auttaa suuntaamaan kehittämistyötä pitkäjänteisesti.

Tutkimus osoittaa myös, että toimintamallin vakinaistaminen ei ollut yhden organisaation, hankkeen tai yksittäisen päätöksen seurausta. Kehityspolku kesti yli vuosikymmenen ja edellytti hanketoimijoiden, työntekijöiden, viljelijöiden, sidosryhmien, rahoittajien, päättäjien sekä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen pitkäjänteistä sitoutumista. Käytännön asiakastyöstä kertynyt kokemus, tutkimukset ja vaikuttavuusarvioinnit rakensivat vähitellen luottamusta toimintamalliin ja loivat perustan sen institutionaaliselle hyväksynnälle.

Laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna tutkimuksen keskeinen havainto on, että merkittäviä ratkaisuja voi syntyä paikallistasolla. Haastavissa yhteiskunnallisissa tilanteissa uusia toimintamalleja ei välttämättä löydetä keskitetysti suunnittelemalla, vaan kokeilemalla käytännön ratkaisuja siellä, missä ongelmat ovat läsnä. Tämän vuoksi paikallisten kehittämisideoiden tukeminen, kokeilevan hanketoiminnan mahdollistaminen ja uusien toimintamallien avoin arviointi ovat myös tulevaisuudessa tärkeitä. Sastamalan hankkeen kehityspolku osoittaa, että paikallisesta kokeilusta voi kasvaa valtakunnallisesti merkittävä toimintamalli, mutta se edellyttää aikaa, yhteistyötä ja rakenteita, jotka mahdollistavat onnistuneiden ratkaisujen leviämisen.

 

Lähteet:

1. Denning, P.J. & Dunham, R. 2006. Innovation as language action. Communications of the ACM, 49(5), 47-52. Saatavissa: https://doi.org/10.1145/1125944.1125974

2. Denning, P.J. 2012. Innovating the future: From ideas to adoption. The Futurist, Jan-Feb, 41-45. Saatavissa: https://denninginstitute.com/pjd/PUBS/Futurist-Denning-JF2012.pdf

3. Saha, M. 2014. Maatalousyrittäjien kokemuksia hyvinvointihankkeista. Opinnäytetyö. HAMK. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014100114372

4. Greenhalgh, T., Robert, G., Macfarlane, F., Bate, P. & Kyriakidou, O. 2004. Diffusion of Innovations in Service Organizations: Systematic Review and Recommendations. The Milbank Quarterly, 82(4), 581–629. Saatavissa: https://doi.org/10.1111/j.0887-378X.2004.00325.x

5. Denning, P.J. 2004. The social life of innovation. Communications of the ACM, 47(4), 15-19. Saatavissa: https://denninginstitute.com/pjd/PUBS/CACMcols/cacmApr04.pdf

6. Maatalousyrittäjän eläkelaki. 1280/2006. 115 a §. Finlex. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2006/1280

 

 

Tutustu Paikallistasolta valtakunnalliseksi toiminnaksi, Case maatalousyrittäjien työhyvinvoinnin kehittäminen – raporttiin

Lataa tietokortti: Paikallistasolta valtakunnalliseksi toiminnaksi

Tutustu hankkeen verkkosivuihin: https://satakunta.mtk.fi/paikallistasolta-valtakunnalliseksi