Maatalousympäristön vesienhallinta on pellon kasvukunnon, viljelyn kannattavuuden ja vesistöjen tilan yhteinen perusta. Kun vesi liikkuu pellolla hallitusti, maa pysyy kantavana, juuristo pääsee kasvamaan ja ravinteet pysyvät paremmin kasvien käytössä. Kun vesitalous ei toimi, pelto vettyy, pintavalunta lisääntyy, ravinnerikas ruokamultakerros huuhtoutuu ja viljely muuttuu sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta kuormittavaksi. Toimiva vesitalous tukee maaperän terveyttä, hyvä maaperä tukee kasvukuntoa ja hyvä kasvukunto vähentää huuhtoumaa sekä ympäristövaikutuksia.

​

Vesienhallintaa ei pidä ajatella pelkästään veden poisjohtamisena pelloilta. Nykyaikainen vesienhallinta tarkoittaa veden johtamista, viivyttämistä, varastointia ja hyödyntämistä oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan. Pelto, salaojat, sarkaojat, valtaojat, kosteikot ja vesistöt muodostavat kokonaisuuden, jossa yhden osan toimimattomuus vaikuttaa muihin osiin. Siksi vesienhallinnan kehittämisessä tarvitaan sekä valuma-aluetason yhteistyötä että lohkokohtaista tarkkuutta.

Ojitusyhteisön aktivointi tulee ajankohtaiseksi usein silloin, kun kuivatus ei enää toimi. Merkkejä voivat olla pellolle nouseva vesi, pitkään märkinä pysyvät lohkot, liettyneet uomat, tukkeutuneet rummut, salaojien laskuaukkojen jääminen veden tai lietteen alle, heikentynyt satotaso sekä lisääntynyt pintavalunta. Vesitalousrakenteet ikääntyvät nopeammin kuin niitä korjataan. Se lisää tulva- ja märkyysriskejä. Märkien peltojen muokkaus ja lannoitus heikentävät viljelyn kannattavuutta lisäämällä maan tiivistymistä ja alentamalla sadontuottokykyä. Samalla ravinteiden huuhtoutumisriski kasvaa, mikä lisää vesistökuormitusta.

​
 

Mikä on ojitusyhteisö?

Ojitusyhteisö on maanomistajien muodostama yhteisö, joka vastaa yhteisen ojaverkoston rakentamisesta, kunnossapidosta ja hallinnosta. Yhteisöön kuuluvat ne maanomistajat, joiden maat hyötyvät yhteisestä kuivatusjärjestelmästä. Ojitusyhteisön jäsenyys ei siis perustu pelkkään kiinteistön sijaintiin kartalla, vaan siihen, kuuluuko tila ojituksen hyötyalueeseen ja saako se kuivatushyötyä yhteisestä ojastosta. Ojitusyhteisöt ovat laissa määriteltyjä ja niillä on edelleen lain mukaisia velvotteita, vaikka yhteisöllä ei olisi ollut toimintaa vuosikymmeniin.

Ojitusyhteisöt ovat osa suomalaisen maatalouden pitkää kuivatushistoriaa. Ensimmäisiä ojitusyhteisöjä perustettiin jo 1800-luvun lopulla, ja laajoja peruskuivatushankkeita toteutettiin erityisesti 1900-luvulla. Ojitusyhteisöjä perustettiin vastaamaan peruskuivatushankkeiden toteuttamisesta ja kunnossapidosta. Yhteisöt muodostuivat hyötyalueen määrittämistä hyödynsaajista. Suomessa ojitusyhteisöjä arvioidaan olevan noin 20 000.

Ojitusyhteisön merkitys korostuu erityisesti valtaojien ja muiden yhteisten kuivatusrakenteiden hoidossa. Yksittäinen viljelijä voi huoltaa oman lohkonsa salaojia tai pellon pintavesien johtamista, mutta valtaoja palvelee usein useita tiloja ja voi vaikuttaa koko valuma-alueen toimintaan. Tällöin tarvitaan yhteinen hallinnollinen rakenne, päätöksenteko ja kustannusten jakaminen.

Monet ojitusyhteisöt ovat nykyisin passiivisia eli niin sanotusti uinuvia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että niiden vastuu olisi kadonnut. Ojitusyhteisöillä voi edelleen olla lain määrittämä hallinnollinen ja oikeudellinen vastuu uomastoistaan. Lisäksi vanhat suunnitelmat, ositukset sekä yhteisön säännöt voivat olla edelleen voimassa ja merkityksellisiä kunnostusta suunniteltaessa. 

Ojitusyhteisö on tärkeä myös siksi, että vesienhallinnan ongelmat eivät yleensä noudata tilarajoja. Valuma-alueella niin sanotusti yläpuoliset toimenpiteet vaikuttavat alapuolisiin alueisiin ja yhden lohkon märkyys voi johtua laajemmasta valtaojatason ongelmasta. Siksi ojitusyhteisö on merkityksellinen toimija, jonka avulla useat maanomistajat voivat ratkaista yhteisiä ongelmia.

Kuulunko minä ojitusyhteisöön?

Oman ojitusyhteisön selvittäminen alkaa sen arvioinnista, hyötyvätkö omistamasi maat yhteisestä ojituksesta. Kuulut hyvin todennäköisesti ojitusyhteisöön, jos peltojasi tai muita maitasi kuten metsää tai kesämökkitonttiasi kuivattaa yhteinen valtaoja, alueella on vanha peruskuivatushanke, tai ojaverkosto on aikanaan rakennettu yhteishankkeena. Lopullinen varmistus tehdään kuitenkin asiakirjoista, erityisesti osakasluettelosta.

​
 

Ensimmäinen käytännön työkalu on Ojitusyhteisöt-karttapalvelu. Sen avulla maanomistaja tai kunnostusta suunnitteleva taho voi etsiä kartalta oman alueensa ja tarkistaa, löytyykö alueelta aikaisemmin perustettu ojitusyhteisö. Karttapalvelu esittää peltojen ojitustöiden yhteydessä perustettujen ojitusyhteisöjen ja muiden vesioikeudellisten yhteisöjen sijainnin. Palvelusta löytyvän ojitusyhteisön nimen ja hankkeen toimitusnumeron perusteella voi pyytää tarkempia hankkeen asiakirjoja alueelliselta viranomaiselta. Karttapalvelun tiedot täydentyvät sitä mukaan, kun vanhoja aineistoja digitoidaan ja siirretään palveluun. Jos oman alueesi tietoja ei löydy kartasta, se ei aina tarkoita, ettei ojitusyhteisöä ole olemassa. Tällöin kannattaa olla yhteydessä alueelliseen viranomaiseen, kuten Elinvoimakeskukseen tai  ja toimittaa mahdollisimman tarkat tiedot tarkasteltavasta paikasta.

Näin selvität, kuulutko ojitusyhteisöön:

💧 Hyötyvätkö maasi yhteisestä ojituksesta? Onko alueella yhteinen valtaoja, vanha peruskuivatushanke tai ojaverkosto on rakennettu yhteishankkeena? ➡️ Jos vastasit kyllä, kuulut todennäköisesti ojitusyhteisöön!

💧Lopullinen varmistus löytyy asiakirjoista, erityisesti osakasluettelosta! Osakasluettelot voivat olla vanhoja ja niissä voi olla sellaisia henkilöitä, joilla ei ole enää omistuksia kyseisen ojitusyhteisön alueella, joten kiinteistön nykyinen omistus ratkaisee.

💧 Tarkista tilanne Ojitusyhteisöt-karttapalvelusta.

💧 Karttapalvelusta voi hakea oman alueen ojitusyhteisön nimen ja hankkeen toimitusnumeron, joiden perusteella saa tarkempia asiakirjoja alueelliselta viranomaiselta.

💧 Palvelun tiedot täydentyvät jatkuvasti, joten tiedon puuttuminen kartasta ei välttämättä tarkoita, ettei ojitusyhteisöä olisi olemassa.

💧Jos tietoa ei löydy karttapalvelusta, ota yhteyttä alueesi Elinvoimakeskukseen.

Vanhat asiakirjat avuksi

Karttatiedon lisäksi tarvitaan usein vanhoja asiakirjoja. Näitä ovat ojitussuunnitelmat, pintakartat, hyötyaluekartat, pituusleikkaukset, osakasluettelot ja osittelut. Pintakartoista voidaan nähdä hyötyalue ja omistussuhteet, ja vanhoista pituusleikkauksista voidaan tarkastella esimerkiksi virtaamia, maalajeja, kaltevuuksia, korkeuseroja, ojapohjan tasoa ja pohjan leveyksiä.

Osakasluettelo ja sen päivittäminen

Osakasluettelo on tärkeä, sillä siitä voidaan varmistaa, ketkä ovat ojitusyhteisön osakkaita. Omistussuhteet ovat voineet muuttua, kun esimerkiksi tiloja on jaettu tai yhdistetty, ja osa pelloista voi olla vuokraviljelyssä. Siksi osakasluettelo pitää usein päivittää ennen kuin yhteisöä voidaan aktivoida tai kokousta kutsua koolle.

Jos tietoa ei löydy helposti, kannattaa kysyä naapureilta, alueen viljelijöiltä tai aiemmin hankkeissa mukana olleilta maanomistajilta. Paikallinen tieto voi olla nopein tapa päästä jäljille, mutta virallinen varmistus kannattaa aina tehdä aineistojen ja osakasluettelon perusteella.

​
 

Ojitusyhteisön aktivoinnin askeleet
 

1️⃣ Keskustelut keskeisten maanomistajien kanssa

Aktivointi alkaa keskusteluilla keskeisten maanomistajien kanssa. Tavoitteena on tunnistaa uomaston kunnostustarpeet ja keskustella siitä, miksi ojitusyhteisöä tarvitaan. Samalla käydään läpi ojitusyhteisön tarkoitus, prosessin eteneminen sekä teknisen suunnittelun periaatteet. Keskusteluissa on tärkeää tuoda esiin koko ketju: valtaojien kunto vaikuttaa paikalliskuivatukseen, paikalliskuivatus vaikuttaa lohkotason vesienhallintaan ja nämä yhdessä vaikuttavat maaperän terveyteen sekä kasvukuntoon.

2️⃣ Osakasluettelon päivittäminen ja vanhojen aineistojen keruu

Seuraavaksi kootaan vanhat aineistot ja päivitetään osakasluettelo. Osakasluettelon päivittäminen on välttämätöntä, jotta kokouskutsu voidaan lähettää oikeille osakkaille. Vanhat aineistot kannattaa kaivaa esille, sillä ne auttavat ymmärtämään, miten kuivatus on alun perin mitoitettu ja miten mahdolliset nykyiset ongelmat ovat voineet syntyä. Vanhoja suunnitelmia ei pidä sivuuttaa, koska ne kertovat, miten ojasto on alun perin suunniteltu, millaiset osuudet osakkailla on ja millaisia mitoitusperiaatteita on käytetty.

3️⃣ Ojitusyhteisön kokous ja yhteisten tavoitteiden sopiminen

Ojitusyhteisön kokous on aktivoinnin käännekohta. Kokouksessa yhteisö järjestäytyy, käsittelee vallitsevat ongelmat, päättää suunnittelun käynnistämisestä ja valitsee toimitsijat tai toimikunnan. Kokouksessa voidaan käsitellä myös rahoitusvaihtoehtoja, tilin avaamista, vanhoja sääntöjä, alueen erityispiirteitä sekä ympäristö- ja luontoarvoja. Ympäristöarvot kannattaa käsitellä luontevasti osana prosessia konkreettisten hyötyjen kautta. Vesienhallinta ja ympäristökysymykset kulkevat käsikädessä.

4️⃣ Maastokartoitukset, mittaukset ja selvitykset

Kun tavoitteet on sovittu, siirrytään maastokartoituksiin, mittauksiin ja selvityksiin. Tässä vaiheessa selvitetään ongelmien juurisyyt ja arvioidaan, millaiset toimenpiteet ovat teknisesti ja ympäristöllisesti mahdollisia. Mittausten ja selvitysten pohjalta laaditaan alustavat toimenpide-ehdotukset, jotka käsitellään yhteisössä ennen tarkempaa suunnittelua.

5️⃣ Suunnitelmat, viranomaisselvitykset, luvat, tukihaut ja tarjouspyynnöt

Prosessi etenee tämän jälkeen suunnitelmiin, viranomaisselvityksiin, lupiin, tukihakuihin ja tarjouspyyntöihin. Toteutusvaiheessa tarvitaan maastoon merkintöjä, työnjohtoa ja valvontaa. Lopuksi on huolehdittava siitä, että yhteisölle jää selkeä suunnitelma tulevaa hoitoa ja kunnossapitoa varten.
 

Tietoa ojitusyhteisön aktivointiin löydät esimerkiksi julkaisusta Opas ojitusyhteisölle uoman kunnossapito- ja peruskorjaushankkeeseen (Outi Leppiniemi 2014).  

​
 

Webinaaritallenne: MTvesi tietoiskuwebinaari: Ojitusyhteisöjen aktivointi - mistä lähetä liikkeelle?

Lisätietoja ojitusyhteisöjen aktivoimisesta saat oheisesta MTvesi-hankkeen tietoiskuwebinaarista Ojitysyhteisöjen aktivointi - mistä lähteä liikkelle? Tässä tietoiskussa pureudutaan ojituksen historiaan ja käytänteisiin sekä ja vastuisiin. Miten maatalouden vesienhallinta on kehittynyt ja miksi ojitusyhteisöillä on yhä keskeinen rooli toimivassa kuivatuksessa? Saat vastaukset kysymyksiin: kuulutko ojitusyhteisöön, mikä sen merkitys on ja miten toiminta voidaan saada uudelleen liikkeelle. Lisäksi käsitellään ojien kunnossapitoa ja annetaan konkreettisia vinkkejä ojitusyhteisön aktivointiin.

Voit ladata webinaarissa esitetyn materiaalin itsellesi tästä:
📄 MTvesi tietoiskuwebinaari osa 1 - Ojitusyhteisöjen aktivointi - mistä lähteä liikkelle, Mikko Ortamala

Ojitusyhteisöt vesilain mukaan

Vesilaki (587/2011) määrittelee ojitusyhteisöistä erityisesti lain 5 luvussa. Ojitusyhteisö on vesilain mukainen oikeushenkilö, jonka tehtävänä on huolehtia yhteisestä ojituksesta ja siihen liittyvien rakenteiden kunnossapidosta silloin, kun ojituksesta hyötyy useampi kiinteistö. Lainsäädännön tavoitteena on varmistaa, että yhteisen kuivatusjärjestelmän ylläpidolle on selkeä vastuutaho myös hankkeen toteuttamisen jälkeen, jopa vuosikymmeniä myöhemmin.
 

Milloin ojitusyhteisö on perustettava?

Vesilain mukaan yhteisen ojituksen toteuttamista varten on perustettava ojitusyhteisö, kun yhteisestä ojituksesta hyötyy vähintään kolme kiinteistöä ja jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

💧 Ojitukseen tarvitaan viranomaisen lupa

💧 Hyödynsaajat eivät pääse sopimukseen ojituksen toteuttamisesta

💧 Joku hyödynsaajista vaatii ojitusyhteisön perustamista ja yhteisö on tarpeen ojituksen toteuttamiseksi, kunnossapidon järjestämiseksi tai muiden ojituksesta aiheutuvien asioiden hoitamiseksi.

Lisäksi valvontaviranomainen (paikallinen elinvoimakeskus tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen) voi vaatia ojitusyhteisön perustamista, jos se on tarpeen vastuiden selkeyttämiseksi tai kunnossapitovelvoitteiden toteuttamiseksi.
 

Ketkä kuuluvat ojitusyhteisöön?

Ojitusyhteisön jäseniä ovat kaikki ne kiinteistöjen omistajat, joiden kiinteistöt saavat ojituksesta kuivatushyötyä. Jäsenyys ei ole henkilökohtainen, vaan se liittyy kiinteistöön. Kun kiinteistö vaihtaa omistajaa, myös ojitusyhteisön jäsenyys siirtyy automaattisesti uudelle omistajalle. 

Jos joku myöhemmin haluaa johtaa vettä ojitusyhteisön toimesta tehtyyn yhteiseen ojaan ja hänen voidaan katsoa saavan ojituksesta hyötyä, hänet on yhteisön kokouksen päätöksellä hyväksyttävä jäseneksi. Kokouksessa on määrättävä hänen osuutensa ojituskustannuksista.

Jos kiinteistöjaotus muuttuu yhteisen ojituksen kuivatusalueella, uuden kiinteistön omistajasta tulee ojitusyhteisön jäsen siltä osin kuin hänen kiinteistönsä aluetta sisältyy kuivatusalueeseen.

Ojitusyhteisön tehtävät

Vesilain mukaan ojitusyhteisö vastaa yhteisen ojituksen hallinnoinnista. Käytännössä sen tehtäviä ovat esimerkiksi:

💧 Yhteisten ojien ja muiden kuivatusrakenteiden kunnossapito

💧 Kunnossapidon ja mahdollisten perusparannusten suunnittelu

💧 Hankkeiden toteuttaminen

💧 Kustannusten jakaminen hyötyjen mukaisesti

💧 Päätöksenteko yhteisön kokouksissa

💧 Yhteisön edustaminen viranomaisasioissa sekä rahoitushakemuksissa

Ojitusyhteisö toimii siis yhteisen kuivatusjärjestelmän vastuullisena ylläpitäjänä.

Kustannusten jakaminen

Vesilain keskeinen periaate on hyötyperiaate. Tämä tarkoittaa, että:

💧 Jokainen hyödynsaaja osallistuu kustannuksiin siinä suhteessa kuin hänen kiinteistönsä hyötyy ojituksesta

💧 Sama periaate koskee sekä rakentamista että myöhempää kunnossapitoa

Kustannusosuudet määritellään yleensä ojitussuunnitelmassa tai ojitustoimituksessa. Ojitusyhteisön jäsenet maksavat ojituksen kustannukset. Maksuista päätetään yhteisön kokouksessa.

Kun ojitus on tehty, toimitsijat laativat uuden laskelman kustannusten jaosta. Yhteisön kokous hyväksyy laskelman. Jos käy ilmi, että ojituksesta saatava hyöty jakautuu olennaisesti eri tavalla kuin aiemmin arvioitiin, kustannusten jakoa muutetaan sen mukaisesti. Samoin tehdään, jos ojitusyhteisöön hyväksytään uusi jäsen.

Uuden kiinteistön omistajan on osallistuttava ojituksen kustannuksiin sen jälkeen, kun hänen osakkuutensa on todettu yhteisön kokouksessa. Uudelle kiinteistön omistajalle on ilmoitettava kokouksesta erikseen. Maksut voidaan periä yhteisön kokouksen hyväksymän jakoluettelon perusteella.
 

Päätöksenteko

Ojitusyhteisön päätösvaltaa käyttää yhteisökokous. Ojitusyhteisössä on kullakin jäsenellä sellainen äänivalta, joka vastaa ojitussuunnitelmassa hänen maksettavakseen määrätyn osuuden suhdetta ojituskustannuksiin. Päätös hankkeen raukeamisesta voidaan tehdä kokouksessa vain, jos kokouskutsussa on ilmoitettu asian käsiteltäväksi ottamisesta ja päätöstä kannattavat kaikki läsnä olevat aktiiviosakkaat.
 

Kunnossapitovelvollisuus

Vesilaki velvoittaa pitämään yhteisen ojan kunnossa. Mikäli ojitusyhteisö on perustettu, kunnossapitovastuu kuuluu yhteisölle. Jos yhteisöä ei ole, vastuu kuuluu niille kiinteistönomistajille, jotka hyötyvät ojituksesta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi lietteen poistamista, kasvillisuuden hallintaa, sortumien korjaamista ja rakenteiden kunnossapitoa siten, että kuivatus toimii suunnitellulla tavalla.

Voiko vanha ojitusyhteisö lakata olemasta?

Pelkkä toiminnan loppuminen ei lakkauta ojitusyhteisöä. Vaikka yhteisö ei olisi kokoontunut vuosikymmeniin, se on edelleen olemassa, ellei sitä ole vesilain mukaisessa menettelyssä purettu. Suomessa on arviolta 15 000 – 20 000 ojitusyhteisöä, joista monet ovat perustettu jo vuosikymmeniä sitten ojitustoimituksissa. Jos ojitusyhteisö puretaan, ojat on saatettava olosuhteet huomioon ottaen luonnontilaisen kaltaiseen tilaan.

Yhteenveto

Vesilain mukaan ojitusyhteisö on yhteisen ojituksen pysyvä "hallintoelin", jonka tarkoituksena on varmistaa, että yhteisestä kuivatusjärjestelmästä huolehditaan pitkäjänteisesti. Laki määrittää, että:

💧 Ojitusyhteisö perustetaan tietyissä yhteisen ojituksen tilanteissa

💧  Jäsenyys perustuu kuivatushyötyä saavan kiinteistön omistukseen

💧  Yhteisö vastaa ojien ja rakenteiden kunnossapidosta

💧  Kustannukset jaetaan saadun hyödyn perusteella

💧  Päätökset tehdään yhteisökokouksessa vesilain ja yhteisön sääntöjen mukaisesti

💧  Yhteisö säilyy olemassa (ja vastuu periytyy kiinteistön omistuksen mukana), kunnes se puretaan lain mukaisessa menettelyssä

Voit tutustua tarkemmin vesilain ojitusta koskeviin kohtiin Vesilaki 587/2011 - 5 luku Ojitus.
 

Hyödyllisiä linkkejä ennen ojitushankkeeseen lähtemistä

🔗 Uusi Ojitusyhteisöt-karttapalvelu on julkaistu, Vesi.fi
🔗 Maatalousmaan kuivatus, Vesi.fi
🔗 Ojitustuoimitus, Lupa- ja valvontavirasto
🔗 Ilmoitus ojituksesta, Lupa- ja valvontavirasto
🔗 Vesilupa, Lupa- ja valvontavirasto
🔗 Kuka saa kaivaa ojan ja minne, Vesi.fi

Artikkelin lähteet ja linkit:

OLO – Opitaan lisää ojista -hankkeen materiaalit

OLO-hankkeen tarinakartta

OMISTAJA-hankkeen esittely

Ojitusyhteisöt-karttapalvelu

Ohje Ojitusyhteisöt-karttapalvelun käyttöön:

Opas ojitusyhteisölle uoman kunnossapito- ja peruskorjaushankkeeseen, Outi Leppiniemi, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2024. 

Vesilaki 587/2011

Maatalouden lohkokohtainen vesienhoito – vesitalousoppi, Mikko Ortamala, KVVY ry & Etelä-Pohjanaan ELY-keskus 2025.

Peruskuivatus mahdollistaa salaojituksen ja kasvukunnon toimet - Kuivatusrakenteiden kuntokartoitukset sekä suunnitteluprosessi, Mikko Ortamala, KVVY ry 28.01.2026.