Lausunto

Lausunto Satakunnan maakuntakaavan 2050 ehdotusvaiheen 1 aineisto

21.04.2026

LAUSUNTO SATAKUNNAN MAAKUNTAKAAVAN 2050 EHDOTUSVAIHEEN 1 AINEISTO

21.4.2026

Lausunnon antaja: MTK-Satakunta ry ja MTK Metsänomistajat

 

1. Yleiset huomiot

Lausunto:

1.3.3 Valkoiset alueet:

Maakuntakaavan valkoisia alueita koskevaa selostusta tulee tarkentaa. Nykyinen muotoilu, jonka mukaan valkoisille alueille ei kohdistu valtakunnallisia, maakunnallisia tai seudullisia tarpeita, on tulkittavissa virheellisesti siten, että alueilla ei olisi merkittävää maankäytöllistä roolia. Valkoiset alueet ovat pääosin maa- ja metsätalouskäytössä olevia alueita, joilla on keskeinen merkitys luonnonvaratalouden, huoltovarmuuden, aluetalouden sekä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumisen kannalta.

Maakuntakaavan yleispiirteisyyden takia merkintöjen puuttuminen ei tarkoita merkityksen puuttumista, vaan sitä, ettei alueelle ole osoitettu muuta, kilpailevaa aluevarausta maakuntatasolla. Näin ollen valkoiset alueet muodostavat lähtökohtaisesti maa- ja metsätalouskäytön ensisijaisen aluevarannon. Selostusta tulee täydentää siten, että se tunnistaa ja turvaa maa- ja metsätalouden aseman näillä alueilla eikä ohjaa tulkintaa, jossa maa-kuntakaavan kaavaselostuksen kuvauksen perusteella valkoiset alueet nähdään ensisijaisesti kuntien vapaana sijoittamisalueena muille toiminnoille maa- ja metsätalouden kustannuksella.

1.3.5 Maakuntakaavasta poikkeaminen:

Kaavoituksen vastuukysymykset ovat aiheuttaneet hämmennystä, koska jäsenkuntamme saama palaute mahdollisuuksiin vaikuttaa kaavoitukseen on kuin saippuapala – kunta vetoaa maakuntakaavaan ja maakuntakaavoituksen osalta kommentoidaan, että kunta päättää. Osaltaan tämä pitää paikkansa, mutta vastuun pakoilu ei ole asiallista ja eri instanssien tulee tunnistaa omat vastuunsa ja ohjauksensa merkitys. Pidämme vastuullisena, että selostuksessa kuvataan maakuntakaavasta poikkeaminen.

2. Satakunnan maakuntakaavan 2050 suunnittelun lähtökohdat

Kiitämme, että olette huomioineet lisäyksenä aiempiin lähtökohtiin myös kansallisen ruokastrategian, sillä maakunnista Satakunnalla on erinomaiset mahdollisuudet vastata kansallisen ruokastrategian tavoitteisiin.

Ehdotamme, että tiivistelmään ”Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista” lisätään päätöksen päätelmä, jonka perusteella ruoantuotanto on huoltovarmuuden perusta. Tämä tulee huomioida läpi koko maakuntakaavatyön. 

Huoltovarmuuden turvaaminen edellyttää satakuntalaisen ruoantuotannon jatkuvuuden varmistamista. Ruoan-tuotanto on huoltovarmuuden keskeinen perusta, ja sen turvaaminen perustuu riittävään kotimaiseen alkutuotantoon, toimiviin tuotantoketjuihin sekä maatalouden toimintaedellytysten säilymiseen. Länsi-Suomella on erityisen merkittävä rooli tässä. Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti tavoitteena on varmistaa huoltovarmuuden kannalta riittävän omavaraisen kotimaisen alkutuotannon jatkuvuus. Tämä edellyttää maa- ja metsätalousalueiden säilymistä tuotantokäytössä sekä maankäytön ratkaisujen yhteensovittamista elintarvikehuollon turvaamisen kanssa

3. Satakunnan nykytilan kuvaus kaavaselostuksessa

Nykytilan kuvaus on laadittu erittäin laajana ja yksityiskohtaisena kokonaisuutena. Selostus sisältää runsaasti yleisluonteista taustoitusta, joka ei kaikilta osin kohdistu Satakunnan alueen nykytilan kuvaamiseen tai suoraan maakuntakaavaratkaisujen perusteluun. Tämä heikentää selostuksen käytettävyyttä ja vaikeuttaa olennaisen tiedon hahmottamista.

Edellytämme, että nykytilan kuvauksen tulee keskittyä tiiviisti maakunnan kannalta keskeisiin alueellisiin erityispiirteisiin sekä niihin tekijöihin, joilla on suora merkitys kaavaratkaisujen muodostamiseen ja vaikutusten arviointiin. Yleisluonteinen, oppikirjamainen taustoitus tulee rajata pois kauttaaltaan (mm. osia kohdista 3.4.14, 3.5.2, 3.7.1, 3.9.1, 3.9.2). Maa- ja metsätalouden rooli on tunnistettu hyvin 3.6.1 Satakunnan osaamis- ja innovaatioklusterit osana.

Metsätalouden nykytilankuvaus kohdassa 3.6.2 on pääosin asianmukainen. Yhteen vuoteen perustuva metsätaseen tarkastelu on metsätalouden pitkäjänteinen luonne huomioon ottaen liian kapea-alainen lähtökohta maakuntakaavan taustaksi. Metsätasetta tulisi tarkastella pidemmällä aikavälillä, jotta kaavaratkaisujen perustaksi saadaan edustava ja realistinen kokonaiskuva. Pidämme myönteisenä, että nykytilankuvauksessa on huomioitu yksityismetsien osuus maakunnan metsäpinta-alasta. On tärkeä varmistaa, että maakuntakaavan vaikutukset metsänomistajiin ja metsätalouteen arvioidaan perusteellisesti kaikissa kaavaratkaisuissa.

Kohdassa 3.6.3 Maatalouden kuvaus on pääosin oikeansuuntainen. Ehdotamme lisäykseksi mainintaa Satakunnan keskeisestä roolista ruoantuotannosta laajasti eri tuotantosuunnissa. Saatavilla olevan tilastotiedon perusteella Satakunta on keskeinen ruoantuotantoalue, jossa tuotanto ylittää monin osin selvästi oman alueen kulutuksen, erityisesti siipikarja- ja sikataloudessa, erikoiskasveissa sekä useissa kasvi- ja puutarhatuotteissa. Tämä korostaa maakunnan roolia valtakunnallisessa ruokahuollossa ja huoltovarmuudessa, jota käsitellään kohdassa 3.10.3. Havaintona esitämme, että huoltovarmuuskappaleessa maatalouden osuus on osittainen kopio kohdan 3.6.3 kuvauksesta. Toistoa tulee välttää ja fokusoida tekstit kohteisiinsa. Maataloudella on erityinen paikka molemmissa, kohdassa 3.6.3 ja 3.10.3, mutta edellytämme, että teksti kohdennetaan paremmin.

4. Satakunnan maakuntakaavan 2050 tausta-aineistot ja selvitykset

Tausta-aineistot ja selvitykset on laadittu huolellisesti ja ne käsittelevät aiheita johdonmukaisesti. Aineiston hyödyntämisessä on tärkeää tasapainottaa tarpeet ja huomioida niiden yhteensovittaminen sekä arvioida kokonaisvaikutukset, mukaan lukien vaikutukset maa- ja metsätalouteen ja maanomistajiin. Parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttaminen ei tarkoita, että raporttien havainnot sisällytetään lähes sellaisenaan maakuntakaavaan. Priorisointi ja kokonaisuuden arviointi ovat avainasemassa.

5. Osallistuminen, vuorovaikutus ja kaavaprosessin keskeiset vaiheet                 

Valmisteluvaiheen ja ehdotusvaihe 1 välillä osallistaminen ja vuorovaikutus ovat olleet toimivia ja saavuttaneet keskeiset sidosryhmät näkemyksemme mukaan kiitettävästi. Aineisto on ollut riittävän ajan nähtävissä lausuntojen antamiseksi. Aineistoa on esitelty kattavasti eri tilaisuuksissa. Muistutamme kuitenkin, että ehdotusvaihe 2 lausuntovaiheessa tulee kiinnittää huomiota maakunnan asukkaiden tavoittamiseen ja maakuntakaavan merkityksen ymmärtämisen lisäämiseen, sillä maakuntakaavan vaikutukset alueiden kehittämiseen ja maankäyttöön ovat pitkävaikutteisia ja merkittäviä.

6. Satakunnan maakuntakaavan 2050 alueidenkäyttösuunnitelma alueidenkäyttölain sisältövaatimusten mukaisesti jaoteltuna

Maakunnan tarkoituksenmukainen alue- ja yhdyskuntarakenne

Lausunto:

Yhdyskuntarakenteen kehittämisessä tulee välttää ratkaisuja, jotka pirstovat tuotantoalueita tai siirtävät ruoantuotantoa pois ihmisten elinpiiristä. Taajamien kehittämisessä tulisi nykyistä vahvemmin mahdollistaa maa- ja metsätalouden harjoittaminen osana monimuotoista elinympäristöä. Pelto- ja metsäalueiden läsnäolo mahdollisimman lähellä ja tulevaisuudessa myös osana taajamia tukee sekä huoltovarmuutta että ihmisten luontosuhdetta. Yhdyskuntarakenteen kehittämisessä tulee tarkastella kriittisesti keskittämisen vaikutuksia ja varmistaa, että maa- ja metsäelinkeinojen toimintaedellytykset säilyvät koko maakunnan alueella.

MY merkinnän selosteosan tekstiä tulee korjata: ”alueella voidaan harjoittaa maa- ja metsätaloutta metsälain mukaisesti” on virheellinen lause. Ensinnäkin lähtökohtaisesti M-alkuisissa merkinnöissä metsälaki on voimassa ilman erillistä mainintaakin. Toisekseen maataloutta ei voi harjoittaa metsälain mukaisesti, sillä metsälaki ei päde pelloilla ja maatalousmaalla. Lause tulee korjata muotoon: ”Alueella voidaan harjoittaa maa- ja metsätaloutta”.

M merkinnän muutos suhteessa voimassa olevaan kaavaan on huomattava. Vaadimme aiemman kaavan mu-kaista M-1 merkintää lisättäväksi kaavaan esimerkiksi merkinnällä M-2 ja vastaavalla kirjauksella, kuin aiemmassa maakuntakaavassa. Selosteessa ei esitetä perusteita eikä muuttuneita olosuhteita niiltä osin, että kyseinen merkinnän palauttaminen muuttaisi maakuntakaavan tavoitteita tai olisi ristiriidassa esitettyjen puolustusvoimien tavoitteiden kanssa. Hämeenkangas-pohjankangas ryhmässä on tuotu esiin, että maankäyttö alueella toteutetaan yhteistyössä maanomistajien kanssa. Nyt ehdotettu M-2 (aiemmin M-1) merkinnän palautus nyt voimassa olevan maakuntakaavan mukaisille alueille vahvistaa maakunnallisesti merkittävää asiaa. Teemaraportin perustelu ”ei tarvetta osoittaa” ei sisällä perusteluja. Maa- ja metsätalousvaltaisilla alueilla muodostuvat peltojen ja metsien reunavyöhykkeet ovat usein lajistoltaan rikkaita ja voivat merkittävästi tukea luonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisuusvaikutukset riippuvat kuitenkin maankäytön toteutustavasta, minkä vuoksi aktiivisen ja monipuolisen maa- ja metsätalouden toimintaedellytysten turvaaminen on keskeistä myös ekologisten tavoitteiden kannalta myös puolustusvoimien EP-aluevarausten alueella, sillä siellä sijaitsee luonnon monimuotoisuuden ydinalue. Ehdotetun merkinnän M-2 kuvaus: Merkinnällä osoitetaan puolustusvoimien ampuma- ja harjoitusalueiden välittömässä läheisyydessä sijaitsevia maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, joiden mahdollinen käyttö puolustusvoimien harjoitusalueena perustuu maanomistajan kanssa laadittavaan sopimukseen. Alueella on voimassa MRL 33 §:n mukainen rakentamisrajoitus. Rakentamismääräys Alueelle ei tule sijoittaa uusia asuin- tai lomarakennuksia. Suunniteltaessa muuta rakentamista alueelle on puolustusvoimille varattava mahdollisuus lausunnon antamiseen.

Puolustusvoimien aluevarausten (EP) osalta toteamme, että merkinnän sisältöä on muutettu voimassa olevaan maakuntakaavaan nähden siten, että maa- ja metsätalouden harjoittamista voidaan kohtuuttomasti vaikeuttaa ”Merkinnällä osoitetaan sellaiset Puolustusvoiminen käytössä olevat tai sellaisiksi suunnitellut varuskunta-, harjoitus- ja muut vastaavat alueet, joilla liikkuminen on rajoitettua.” Pidämme erittäin ongelmallisena, että maakuntakaavaratkaisulla aiheutetaan tilanne, jossa alueen nykyinen käyttö voi muuttua mahdottomaksi ilman, että maanomistukseen ja korvauksiin liittyvät kysymykset ratkaistaan sopimalla, kuten ensisijaisesti on tarkoitus myös tilanteissa, joissa harkitaan esimerkiksi lunastusta. Maakuntakaava on yleispiirteinen suunnitteluväline, eikä sen tule toimia keinona toteuttaa maankäytön muutoksia tilanteissa, joissa tosiasiallinen tarve kohdistuu alueen ottamiseen erityiskäyttöön. Tällaisissa tapauksissa tulee ensisijaisesti edetä vapaaehtoisin menetelmin. Edellytämme, että EP-merkinnän määräyksiä tulee tarkistaa siten, että maa- ja metsätalouden harjoittaminen on mahdollista niillä alueilla, joilla maa- ja metsätaloutta tosiasiallisesti tällä hetkellä harjoitetaan. Kiinnitämme huomiota myös maakuntakaavan käyttöön liikkumisrajoitusten antamisessa. Maakuntakaava on luonteeltaan yleispiirteinen suunnitteluväline, eikä sen tehtävänä ole antaa liikkumista tai alueen käyttöä suoraan rajoittavia määräyksiä. Liikkumisrajoitukset perustuvat erityislainsäädäntöön ja viranomaispäätöksiin. Katsomme, että kaavamerkintöjen tulee säilyä maakuntakaavan yleispiirteisyyden mukaisina, eikä eritellä erityislainsäädäntöön perustuvia käyttö- tai liikkumisrajoituksia.

Kaavamerkintöjen yleispiirteisyys nousee esille kaavaselostuksessa. Esimerkiksi tulvariskialuetta on laajennettu koskettamaan alueita, joissa tosiallinen tulvariski on erittäin harvinainen tai epätodennäköinen mainiten samalla, että ominaisuusmerkinnän rajausta on ”…yleispiirteistetty maakuntakaavan yleispiirteisyyteen ja mitta-kaavaan sopivaksi”. Tulvariskialuetta on pienennettävä vastaamaan kuvausta, eli tulvavaaraa ja todennäköisiä vahinkoja, eikä yleispiirteistäminen voi tarkoittaa sitä, että merkintää laajennetaan tarpeettomasti.

 

Alueiden käytön ekologinen kestävyys

Lausunto:

Vesien tila -merkintä tulee poistaa. Valmisteluvaiheessa esitetyt näkemykset vesien tilaa koskevasta suunnittelumääräyksestä ovat edelleen ajankohtaisia ehdotusvaiheessa. Koko maakuntakaava-aluetta koskeva yleismääräys on laaja-alainen ja kohdistuu käytännössä kaikkeen alueiden käyttöön, ei ainoastaan rakentamiseen. Määräyksen vaikutuksia maa- ja metsätalouteen ei ole arvioitu riittävällä tarkkuudella suhteessa sen mahdolliseen ohjausvaikutukseen viranomaispäätöksissä, jotka voivat asettaa satakuntalaiset maa- ja metsätalousyrittäjät eriarvoiseen asemaan muiden alueiden suhteen.

Maakuntakaavan yleispiirteinen luonne huomioiden kaavoitus ei ole tarkoituksenmukainen väline ohjata tai velvoittaa vesiensuojelutoimenpiteitä maanomistajien mailla. Vesienhoidon tavoitteita toteutetaan erillisten ohjelmien ja toimenpidekokonaisuuksien kautta, jotka perustuvat pääosin vapaaehtoisuuteen ja kannustimiin. Kaavallinen yleismääräys voi kuitenkin johtaa tulkintoihin, joissa maanomistajiin kohdistuu tosiasiallisia käyttörajoituksia ilman selkeää oikeudellista perustetta.

Maa- ja metsätalouden näkökulmasta on keskeistä, että vesiensuojelun edistäminen tapahtuu oikeasuhtaisesti ja elinkeinotoiminnan jatkuvuus turvaten. Yleisluonteinen ja laaja suunnittelumääräys ei huomioi riittävästi alueellisia olosuhteita eikä eri maankäyttömuotojen vaikutuseroja.

Esitämme, että vesien tilaa koskeva suunnittelumääräys poistetaan koko maakuntaa koskevana yleismääräyksenä ja vaihtoehtoisesti rajataan koskemaan tarkasti määriteltyä kohdetta, joissa määräykselle on selkeä tarve ja vaikutukset on arvioitu. Lisäksi tulee varmistaa, ettei määräyksellä luoda kaavan tarkoituksen vastaisesti maanomistajille uusia velvoitteita tai rajoituksia ilman erillistä lainsäädäntöä ja siihen liittyviä korvausmekanismeja.

Ekologisen kestävyyden tavoitteet ovat perusteltuja, mutta niiden toteutuksessa tulee huomioida maa- ja metsätalouden jatkuvuus. Viheryhteystarpeiden ja ekologisten verkostojen merkintöjen vaikutukset jäävät epäselviksi, erityisesti siltä osin, syntyykö niistä käytännössä käyttörajoituksia ilman korvausmekanismeja. Ensisijaisesti edellytämme luonnon monimuotoisuuden ydinalueiden ja ekologisten yhteystarvemerkintöjen poistamista merkintöjen epäselvän luonteen ja mahdollisten väärintulkintojen vuoksi. Lisäksi ekologisten yhteyksien selvittämisen menetelmiä ja selvitettäviä näkökulmia on valtava määrä. Merkinnät ovat äärimmäisen epäselviä suunnittelumääräyksiä ja on mahdollista, että merkintä asettaa maanomistajat epäoikeudenmukaiseen asemaan sen perusteella, millaista suunnittelua milläkin alueella, minkäkin lajin ekologisen yhteyden mukaan vaaditaan. Onkin tärkeä selventää yksityiskohtaisemmin, että ekologinen yhteystarve ei estä erilaisia maa- ja metsätalouden harjoittamisen muotoja. Toimivat viheryhteydet edellyttävät osaltaan myös aktiivista maa- ja metsätaloutta, eikä esimerkiksi metsänkäsittelyä tule nähdä lähtökohtaisesti uhkana. Epätarkkarajaisten merkintöjen osalta tulee varmistaa oikeusturva ja vaikutusten ennakoitavuus.

Lisäksi kritisoimme ”Kehitettävä ekologinen yhteystarve”- merkinnän merkintätapaa (!). Maakuntakaava on yleispiirteinen ja tarkempi suunnittelu tapahtuu kuntatasolla. Maakuntakaavassa on myös muita kehitysmerkintöjä ja ne on onnistuttu esittämään tavanomaisin merkein hyödyntäen tarvittaessa esimerkiksi indeksinumerointia (1-9). Mikäli merkintä jää kaavaan, tulee tapa muuttaa osoittamaan neutraalia suhtautumista myös tähän kehitysperiaatemerkintään ja jättää tarkempi suunnittelu kunnille.

Suojelumerkintöjen osalta viittaamme valmisteluvaiheessa esitettyihin näkemyksiin, jotka ovat edelleen ajan-ohtaisia. Ekologisen kestävyyden tavoitteiden yhteensovittamisessa tulee turvata maa- ja metsätalouden toimintaedellytykset ja luonnonarvokaupan mahdollisuudet Satakunnassa.

Ehdotusvaiheen aineistossa esitetyt suojelumerkinnät, erityisesti S-merkintä sekä luo- ja hiljaiset alueet -merkinnät, aiheuttavat edelleen merkittävää epäselvyyttä maanomistajien oikeuksien ja maankäytön rajoitusten osalta. S-merkintä ei perustu selkeästi luonnonsuojelulain mukaiseen suojelujärjestelmään eikä siihen liity vastaavia korvausmekanismeja kuin SL-merkintään.

Huomautamme, että säännönmukaisesti suojelu- ja luonnonsuojelualuemerkinnät ovat yleispiirteisyyden varjolla piirretty selkeästi suuremmaksi, kuin todellinen suojelualue. Esimerkiksi SL-merkintään ilman indeksiä kohdistuu suunnittelumääräys, jonka perusteella tulee varata luonnonsuojeluviranomaisen mahdollisuus lausunnon antamiselle sekä suojelumääräys, jonka perusteella ” Suojelumääräys on voimassa, kunnes alue on muodostettu luonnonsuojelulain mukaiseksi luonnonsuojelualueeksi.” Edellytämme huolellisuutta näiden merkintöjen sijoitteluun. Esimerkiksi Rauman Unajanlahden pohjois-itä puolelle sijoittuva SL-alue kattaa merkinnällä meren/vesijättömaata sekä varttunutta taimikkoa, nuorta kasvatusmetsikköä ja varttunutta kasvatusmetsikköä. Vastaavaa on useilla alueilla.

Katsomme edelleen, että S-merkinnästä tulee luopua ja suojelu kohdentaa vain luonnonsuojelulain mukaisiin SL-alueisiin ja Natura 2000 -kohteisiin. Luo- ja hiljaiset alueet -merkintöjen tavoitteet voidaan saavuttaa ilman erillisiä rajoittavia merkintöjä maa- ja metsätalousvaltaisilla alueilla.

Soidensuojelun täydennysehdotuksen (SSTE) kohteiden merkitseminen maakuntakaavaan ei edistä vapaaehtoista suojelua, vaan päinvastoin heikentää sen toimivuutta. Vapaaehtoisuuteen perustuvien suojelumekanismien, kuten Helmi-ohjelman, keskeinen lähtökohta on maanomistajan omaehtoinen osallistuminen. Kaavallinen suojelumerkintä luo ennakollisen käyttörajoituksen, joka vähentää maanomistajan kannustimia osallistua vapaaehtoiseen suojeluun ja vaikeuttaa sopimusperusteisten ratkaisujen syntymistä.

Lisäksi suojelumerkinnöillä on suora vaikutus kehittymässä oleviin luonnonarvomarkkinoihin. Ekologisen kompensaation ja muun luontoarvokaupan keskeinen periaate on lisäisyys, eli toimenpiteet, joihin ei ole olemassa oikeudellista velvoitetta. Mikäli alueelle kohdistuu S/SL kaavamerkintä tai muu käyttörajoitus, poistuu lisäisyysedellytys ja samalla mahdollisuus hyödyntää aluetta luontoarvokaupassa. Tämä heikentää markkinaehtoisten luonnonhoitoratkaisujen kehittymistä ja vähentää mahdollisuuksia lisätä luonnonarvoja ilman julkista rahoitusta.

Edellytämme, että maakuntakaavan tulee mahdollistaa lisäisyyteen perustuvat ratkaisut ja luontoarvokaupan kehittyminen Satakunnassa. Tämän vuoksi SSTE-kohteita ei tule merkitä maakuntakaavaan. Suojelun osalta painopisteen tulee olla vapaaehtoisuuteen perustuvissa, korvattavissa ja lisäisyyttä tuottavissa ratkaisuissa, ei kaavoituksella asetetuissa rajoituksissa. Mikäli SSTE-kohteet tullaan tästä huolimatta kaavaan merkitsemään, pidämme erittäin tärkeänä, että SL-3 merkinnässä ei osoiteta suojelumääräystä.

Pidämme hyvänä, että kaavamerkinnät sisältävät maininnan ”eri maankäyttömuotojen, kuten maa- ja metsätalouden… toiminnan ja kehittämisen” huomioinnin.

 

Ympäristön ja talouden kannalta kestävät liikenteen ja teknisen huollon järjestelyt

Lausunto:

Liikenne- ja infrastruktuuriratkaisuissa tulee turvata maa- ja metsätalouden kuljetusten toimivuus. Alemman tieverkon merkitys on keskeinen ja sen kehittämisedellytykset tulee huomioida. Logistiset ratkaisut ovat keskeisiä myös elintarviketeollisuuden ja metsäteollisuuden kilpailukyvylle.

 

Aurinkoenergia-koko maakuntakaava-aluetta koskevan merkinnän osalta korostamme, että kehitys perustuu pääosin maanomistajien ja hanketoimijoiden väliseen sopimuksellisuuteen ja kuntien kaavoitukseen. Tämä tukee markkinaehtoista ja alueellisesti tarkoituksenmukaista sijoittumista. Ehdotusvaiheen aineistossa esitetty aurinkoenergian sijainninohjaus on tarpeettoman rajoittavaa ja tulkinnanvaraista suhteessa maakuntakaavan yleispiirteiseen luonteeseen. Suunnittelumääräys, joka ohjaa tuotantoalueita ensisijaisesti olemassa olevan yhdyskuntarakenteen ja infrastruktuurin läheisyyteen, voi käytännössä rajoittaa aurinkoenergian kehittämistä ilman riittäviä perusteita.

Katsomme, että maakuntakaavan ei tule tarpeettomasti rajata uusiutuvan energian kehitystä, vaan sen tulee mahdollistaa hankkeiden toteuttaminen laajasti eri alueilla ottaen huomioon paikalliset olosuhteet ja maanomistajien päätösvalta. Kaavan ohjausvaikutuksen tulee olla yhdenmukainen suhteessa muihin merkittäviin infrastruktuurihankkeisiin, kuten liikenne- ja energiaverkkoihin. Ei ole perusteltua, että uusiutuvan energian sijoittumista rajoitetaan kaavassa tiukemmin samalla kun esimerkiksi uusien ratayhteyksien tai muun energiainfrastruktuurin sijoittuminen mahdollistetaan laajasti.

Aurinkoenergia ja Tuulivoima -suunnittelumääräyksessä on alueellisesti tarkoituksenmukaisempaa ottaa kantaa hankkeiden yhteensovittamiseen ja yhteistyöhön erityisesti sähkönsiirron osalta. Maakuntakaavan tasolla tulisi edistää yhteisratkaisuja, joilla minimoidaan sähkönsiirron vaikutuksia ja vältetään hajautuneesta toteutuksesta aiheutuvaa tarpeetonta kuormitusta.

Mikäli energian kehittämisen kohdealuemerkintä en-2 käytetään, tulee sillä osoittaa kohde ottamatta kantaa alueen tilatarpeeseen. Tarkempi alueidenkäyttö tulee ratkaista ensisijaisesti sopimalla maanomistajien kanssa ja kaavoitustarpeet todellisen tarpeen mukaan kuntien kaavoituksessa.

Sähkönsiirron yhteystarve, uusi voimalinja ja ohjeellinen voimalinja merkintöjen suunnittelumääräyksissä on alueellisesti tarkoituksenmukaista ottaa kantaa hankkeiden yhteensovittamiseen ja yhteistyöhön eri toimijoiden ja eri hankkeiden välillä.

 

Vesi- ja maa-ainesvarojen kestävä käyttö

Lausunto:

Vesi- ja maa-ainesvarojen käytössä tulee turvata maa- ja metsätalouden toimintaedellytykset. Tulvariskien hal-linnassa ei voida jatkossa nojata ratkaisuihin, joissa maatalousalueet toimivat tulvavesien varastoalueina. Huoltovarmuuden näkökulmasta peltoalueiden säilyminen tuotannossa on keskeistä. Tulvariskien suunnittelumääräysten vaikutukset tulee arvioida realistisesti, huomioiden myös niiden mahdolliset vaikutukset vakuutettavuuteen ja elinkeinotoiminnan riskeihin.

 

Valmisteluvaiheen lausunnossa esitetyt näkemykset turvetuotannon osalta ovat edelleen ajankohtaisia. Maa-kuntakaavassa osoitettujen turvetuotantoalueiden määrä on selvästi vähentynyt verrattuna voimassa olevaan maakuntakaavaan, mikä heikentää alan toimintaedellytyksiä maakunnassa.

Maakuntakaavoituksessa tulee tunnistaa Satakunnan merkitys turvetuotannossa sekä turpeen monipuoliset käyttökohteet. Vaikka energiaturpeen käyttö on vähentynyt, turpeella on edelleen keskeinen rooli muun muassa kuiviketurpeena eläinten hyvinvoinnin turvaamisessa, kasvualustana puutarhatuotannossa sekä ympäristörakentamisessa. Näiden käyttötarkoitusten kannalta on olennaista, että myös uusien tuotantoalueiden avaaminen on mahdollista.

Turvetuotanto on Suomessa säädeltyä toimintaa, ja sen ympäristövaikutuksia seurataan sekä hallitaan lupamenettelyjen kautta. Maakuntakaavan ei tule tarpeettomasti rajoittaa toimialan kehitystä, vaan mahdollistaa kotimaisen ja vastuullisesti tuotetun raaka-aineen saatavuus. Toimintaedellytysten heikentäminen maakunta-kaavaratkaisuin voi johtaa tuotannon siirtymiseen muualle, mikä ei ole kestävää huoltovarmuuden eikä ympäristövaikutusten näkökulmasta.

Maa- ja metsätalouden näkökulmasta on keskeistä, että kaavaratkaisut tukevat alueellista huoltovarmuutta, omavaraisuutta ja elinkeinojen jatkuvuutta. Turvetuotannon osalta tämä tarkoittaa riittävää ja tarkoituksen-mukaisesti sijoittuvaa aluevarausta sekä sitä, ettei kaavamerkinnöillä estetä toiminnan kehittämistä ilman selkeitä ja vaikutusarviointiin perustuvia perusteita. Näemme, että maakuntakaava heikentää merkittävästi turvetuotannon mahdollisuuksia huomioiden kokonaisuudessa vesien tila- merkinnän sisällön. Lähtökohtaisesti näemme, että vesien tila -merkintä tukee jo nyt ideologisoitunutta ympäristölupaprosessien epäoikeudenmukaista toteuttamista.

 

Maakunnan elinkeinoelämän toimintaedellytykset

Lausunto:

Maa- ja metsätalous ovat keskeinen osa Satakunnan elinkeinorakennetta ja huoltovarmuutta. Kaavassa tulee varmistaa tuotantoalueiden säilyminen yhtenäisinä ja riittävän laajoina. Ruoantuotannon merkitys korostuu tulevaisuudessa, ja samalla elintarviketeollisuudella on merkittävää kasvupotentiaalia. Tuotantoedellytysten turvaamiseksi on varmistettava myös keskeisten tuotantopanosten, kuten kasvu- ja kuiviketurpeen, saatavuus. Maa- ja metsätalous tulee nähdä aktiivisena ratkaisuna monimuotoisuuden ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, ei pelkästään rajoitettavana toimintana. Pidämme hyvänä, että maa- ja metsätalouden toimintaa ja kehitystä tukeva kirjaus sisältyy useisiin kaavamerkintöihin.

 

Maiseman, luonnonarvojen ja kulttuuriperinnön vaaliminen

Lausunto:

Maisema- ja kulttuuriarvojen vaaliminen tulee sovittaa yhteen aktiivisen maankäytön kanssa. Kaavamerkintöjen ei tule johtaa niin sanottuun harmaaseen suojeluun, jossa käytännön rajoitukset syntyvät tulkinnan kautta ilman selkeää sääntelyä. Merkintöjen tulee olla yleispiirteisiä ja oikeasuhtaisia maakuntakaavan luonteeseen nähden. Tunnistettuja harmaan suojelun tilanteita tulevat aiheuttamaan etenkin viheryhteysmerkinnät, luonnon monimuotoisuuden ydinalueet sekä linnustoa ja vesien tilaa koskevat koko maakunta-aluetta koskettavat suunnittelumääräykset ja niiden yhteisvaikutus keskenään sekä muiden kaavamerkintöjen kanssa.

 

Virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys

Lausunto:

Virkistyskäytön kehittämisessä tulee varmistaa, että maa- ja metsätaloudelle ei aiheudu haittaa. Maanomistajien oikeudet ja toimintaedellytykset tulee huomioida erityisesti alueilla, joilla virkistyskäyttö lisääntyy.

 

Ilmastomuutos ja luontokato

Lausunto:

Ilmastotavoitteiden edistämisessä tulee tunnistaa maa- ja metsätalouden keskeinen rooli hiilinielujen ylläpitäjänä ja uusiutuvan raaka-aineen tuottajana. Aktiivinen maankäyttö on edellytys monimuotoisuuden ylläpitämiselle. Liiallinen rajoittaminen voi heikentää elinkeinon kykyä vastata ilmastonmuutokseen ja lisätä esimerkiksi metsätuhojen riskejä.

 

Kansallinen turvallisuus, huoltovarmuus

Lausunto:

Maa- ja metsätalouden merkitys huoltovarmuudelle tulee tunnistaa nykyistä vahvemmin. Peltojen säilyminen viljelykäytössä ja kotimaisen tuotannon turvaaminen ovat keskeisiä tekijöitä. Myös hajautetun aluerakenteen merkitys elinvoiman ja turvallisuuden kannalta tulee huomioida. Maatilojen määrän väheneminen ja tuotannon keskittyminen lisäävät huoltovarmuuteen kohdistuvia riskejä, minkä vuoksi kaavaratkaisuilla tulee tukea koko maakunnan elinvoimaisuutta. Kaavan valkoiset alueet tulee tunnistaa merkittävänä huoltovarmuuden perustana.

 

7. Kaavan vaikutusten arviointi

Lausunto:

Pidämme myönteisenä, että maakuntakaavan vaikutusten arviointi on laadittu ja siinä on tunnistettu maa- ja metsätalouden merkitys osana maakunnan elinkeinorakennetta. Arviointi on lähtökohdiltaan neutraali ja vaikutusten kasaantumista on tarkasteltu ansiokkaasti. Kuitenkin maa- ja metsätalouteen kohdistuvien vaikutusten osalta arviointi jää useilta osin puutteelliseksi ja osin yleisluonteiseksi.

Erityisesti viheryhteystarpeiden ja muiden ei-tarkkarajaisten merkintöjen vaikutuksia ja koko maakuntakaavaa koskevien merkintöjen maa- ja metsätalouteen ei ole arvioitu riittävällä tarkkuudella suhteessa olemassa ole-vaan maankäyttöön. Vaikutusten arvioinnissa ei ole selkeästi otettu kantaa siihen, aiheuttavatko merkinnät tosiasiallisia käyttörajoituksia ja miten mahdolliset rajoitukset suhteutuvat maanomistajan oikeuksiin. On merkityksetöntä, onko esim. viheryhteystarve uusi vai nykytilaa vahvistava, mikäli sillä on vaikutusta maankäytön mahdollisuuksiin. Vaikutukset tulee arvioida yhdenmukaisesti koko maakuntakaavan laajuudelta.

Nykyisellään vaikutusten arviointi ei myöskään tuo esiin sitä, kuinka suuri osa maa- ja metsätalousalueista jää epäselvien ja tulkinnanvaraisten merkintöjen vaikutuspiiriin. Tämä heikentää ennakoitavuutta ja maanomistajien oikeusturvaa, erityisesti tilanteissa, joissa merkintöjen tulkinta voi johtaa käytännössä esimerkiksi metsätalouden toimenpiteiden rajoittamiseen ilman selkeää oikeudellista perustetta.

Yhdyskuntarakenteen kehittämisen osalta vaikutusten arvioinnissa on tunnistettu maatalousalueisiin kohdistu-via paineita, mutta tarkastelua tulee syventää. Kaavaratkaisuilla ei tule ohjata ruoantuotantoa pois taajamien läheisyydestä, vaan edistää maatalouden, asumisen ja palveluiden yhteensovittamista. Maa- ja metsätalous tulee nähdä osana toimivaa yhdyskuntarakennetta ja monimuotoista elinympäristöä, ei siitä erillisenä toimintona.

Vaikutusten arvioinnissa tulee lisäksi huomioida maa- ja metsätalouden rooli huoltovarmuuden ja alueellisen elinvoiman kannalta. Pelto- ja metsäalueiden säilyminen aktiivisessa käytössä on keskeistä sekä elintarviketuotannon että siihen liittyvän teollisuuden näkökulmasta. Kaavaratkaisujen vaikutuksia tähän kokonaisuuteen ei ole arvioitu riittävästi.

Korostamme, että maakuntakaavan yleispiirteisyys edellyttää myös vaikutusten arvioinnilta oikeasuhtaisuutta ja riittävää tarkkuutta erityisesti silloin, kun merkinnät voivat johtaa tulkinnanvaraisiin ja alueellisesti merkittäviin vaikutuksiin. Vaikutusten arviointia tulee täydentää siten, että maa- ja metsätalouteen kohdistuvat suorat ja epäsuorat vaikutukset, mukaan lukien viherverkoston ja muiden yleispiirteisten merkintöjen vaikutukset ja koko kaava-aluetta koskevien merkintöjen vaikutukset tunnistetaan ja esitetään läpinäkyvästi.

 

8. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutuminen

Lausunto:

Ehdotusvaihe 1 -aineisto tunnistaa valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet rakenteellisesti laajasti, mutta niiden toteutumisen arviointi jää maa- ja metsätalouden näkökulmasta osin epätasapainoiseksi. Erityisesti luonnon monimuotoisuuteen, viherrakenteeseen, vesien tilaan, ilmastoon ja turvallisuuteen liittyviä tavoitteita painotetaan vahvasti, kun taas huoltovarmuuden, kotimaisen ruoantuotannon, metsätalouden, luonnonvaratalouden ja alueellisen elinvoiman merkitys jää käytännön kaavaratkaisuissa liian heikoksi.

Toimivien yhdyskuntien ja kestävän liikkumisen tavoitteen osalta katsomme, että kaavaratkaisuissa tulee ny-kyistä paremmin turvata maa- ja metsätalouden harjoittamisen mahdollisuus myös taajamien läheisyydessä ja osana monimuotoista yhdyskuntarakennetta. Valtakunnallisten tavoitteiden toteutuminen ei edellytä ruoantuotannon siirtämistä pois ihmisten läheltä, vaan maatalouden, asumisen ja palveluiden yhteensovittamista.

Terveellisen ja turvallisen elinympäristön sekä varautumisen osalta korostamme, että huoltovarmuuden näkökulma tulee arvioida nykyistä painavammin. Ruoantuotannon jatkuvuus, peltoalueiden säilyminen tuotantokäytössä, turvetuotannon mahdollisuudet kasvu- ja kuiviketurpeen osalta sekä maa- ja metsätalouden logistiset toimintaedellytykset ovat osa valtakunnallisten tavoitteiden toteutumista.

Elinvoimaisen luonto- ja kulttuuriympäristön sekä luonnonvarojen tavoitteiden osalta katsomme, että ehdotusvaihe 1 painottaa rajoittavia merkintöjä tavalla, joka voi johtaa harmaan suojelun tilanteisiin. Valtakunnallisten tavoitteiden toteuttaminen ei tarkoita sitä, että maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksiä voidaan heikentää epätarkkarajaisilla tai tulkinnanvaraisilla merkinnöillä ilman riittävää vaikutusten arviointia. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa tulee tunnistaa myös aktiivisen maa- ja metsätalouden myönteinen rooli sekä mahdollistaa vapaaehtoisuuteen, korvattavuuteen ja lisäisyyteen perustuvat ratkaisut.

Uusiutumiskykyisen energiahuollon osalta pidämme tärkeänä, että maakuntakaava mahdollistaa uusiutuvan energian kehittämisen eikä rajoita sitä tarpeettomasti. Samalla korostamme, että valtakunnallisten tavoitteiden toteutuminen edellyttää eri energiainfrastruktuurihankkeiden yhteensovittamista sekä sähkönsiirron vaikutusten minimointia yhteisratkaisuin. Kaavan ohjauksen tulee olla yhdenmukaista eri infrastruktuurimuotojen välillä.

Kokonaisuutena katsomme, että ehdotusvaihe 1 toteuttaa valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita osittain, mutta maa- ja metsätalouden, huoltovarmuuden, kotimaisen ruoantuotannon ja luonnonvaratalouden painoarvo jää liian vähäiseksi suhteessa niiden maakunnalliseen ja valtakunnalliseen merkitykseen. Kaavaratkaisuja ja niiden perusteluja tulee tältä osin tasapainottaa ennen ehdotusvaihetta 2.

 

9. Muut asiat

Lausunto:

Yleisenä huomiona toteamme, että selostuksen nykytilan kuvaus on erittäin laaja ja sisältää runsaasti yleisluonteista taustoitusta, joka ei kaikilta osin liity suoraan Satakunnan alueeseen tai maakuntakaavaratkaisujen perusteluun. Selostuksen tulisi keskittyä tiiviimmin alueen erityispiirteisiin ja kaavan kannalta olennaisiin tekijöihin.