Yksi johtaja - kaksi MTK-liittoa

08.03.2020

Onnellisen perhetapahtuman johdosta ja luottamusjohtojen niin päättäen, on minulla ollut mahdollisuus toimia runsaan vuoden sekä MTK-Pirkanmaan toiminnanjohtajana, että MTK-Satakunnan vs. toiminnanjohtajana. Nyt tämä pesti on päättynyt. Anna-Kaisa Jaakkola palasi Satakunnan toiminnanjohtajaksi maaliskuun alussa. Satakunta jatkaa hyvissä käsissä.

Kirjoitin tähän blogiin joitain huomioita mitä tällä runsaan vuoden kestäneellä kaksoisduunilla opin, näin ja koin. Liittojen johtokunnilla, avainluottamusmiehillä ja -naisilla sekä liittojen toimihenkilöillä on varmasti oma näkemyksensä siitä mikä onnistui, mikä meni pieleen, oliko tekemiseni ajautumista kaaoksesta toiseen. Tai mitä nyt kukin ajatteleekaan.

Olen ollut lähes koko työurani MTK-Pirkanmaan palveluksessa. Aloitin 90-luvun alussa lähes suoraan opintojen päätyttyä. En siis ole valmistumiseni jälkeen tehnyt lainkaan oikeita töitä. Minulla oli siis erinomainen mahdollisuus saada sijaisuuden myötä hieman toisenlainen näkökulma liiton toiminnanjohtajatekemiseeni.

Näiden asioiden muistiin kirjaamisen syy on osaltaan myös se, että aina silloin tällöin voi liittojen välille tulla tällainen tilanne. Kollegani Vesa Kallio on toiminut samanlaisessa kaksoisroolissa aikaisemmin. Oma kokemukseni sijaisuudesta on positiivinen työteliäästä vuodesta huolimatta. Vaikka kokemukseni oli hieno, eivät kaikki asiat olleet helppoja.

Pirkanmaan ja Satakunta ovat sekä maakuntina, että liittoina varsin samanlaiset. Toki on isoja erojakin - Satakunta on selvästi isompi liitto ja maatalouden osuus maakunnassa on suuri. Pirkanmaa on tamperekeskeinen vahvasti kasvava maakunta. Se eroista. Yhteistä molemmille on se, että molemmissa toteutuu kulunut ja kliseinen lause "Suomi pienoiskoossa". Maakuntien eroa esim. etelä-pohjoisvälillä ei ole, mutta ero Satakunnassa eteläisen erikoiskasvituotannon ja pohjoisen tuotannon välillä on "leveämpi". MTKlainen kansanluonne ei juurikaan toisistaan eroa. Yksilöiden välillä on suuremmat erot kuin mitä heimoilla on. Jos nyt mitään Pirkanmaaheimoa on edes olemassa.

Yhteistyötä on tehty jo pitkään

Taustana on hyvä myös tietää se, että yhteistyötä liitojen kesken on tehty varsin paljon jo ennenkin. Toisaalta naapuri voi joskus ottaa aivoon. Tätä helpottaakseen MTK-Pirkanmaa lahjoitti 100v lahjana MTK-Satakunnan toimistoon konjakkipullon, josta oli lupa ottaa silloin kun pirkanmaalaiset alkoivat v****taa. En huomannut koskaan katsoa kuinka paljon pullossa on jäljellä? Tai kysyä sitä, kuinka mones pullo on menossa?

Kuvittelin kaksoistehtävään alkaessani pystyväni luomaan sellaisen tilanteen, ettei samoja asioita tehdä päällekkäin tai kahteen kertaan. Ihan siihen en pystynyt mihin kuvittelin. Miehessä syy, mutta tässä selitys. Vaikka liitot tekevät käytännössä samaa työtä, eli tiivistettynä edunvalvontaa ja järjestötyötä, ovat toimintatavat liittojen välillä varsin erilaiset. Kuten sanotaan "piru asuu yksityiskohdissa", niin tässäkin. Usein jokin pieni mutta tärkeä perinne tai tapa tms. esti uuden toimintatavan täysimääräisen hyödyntämisen tms.

Liittojen tekeminen on ihmisten välistä kanssakäymistä, jossa on tietyt tavat ja perinteet, eikä niitä muuteta kuin askel kerrallaan. Vaikka Satakunnan liiton johtokunta esitti toiveen vahvasta uudistumisesta, niin moni asia jäi enemmän kokeiluksi kuin toimintatavaksi. Toisaalta näistä kokeiluista on sitten helppo poimia ne mitkä oikeasti sopivat MTK-Satakunnan toimintaan. Ei olisi ollut realistista tulla pienemmän liiton toiminnanjohtajana ja ilmoittaa Porin toimistolla, että jatkossa toimitaan vain pirkanmaalaiseen tapaan. En usko, että Satakunnan toimiston porukka olisi tähän kuinkaan suostunut, vaikka loistotyyppejä ovatkin. Ihan samoin kuin Pirkanmaan väki, joka tasapuolisuuden nimessä todettakoon.

Konkreettisinta yhteistyötekemistä oli erilaisten kierto- ja jäsenkirjeiden tekstien jakoa ja hyödyntämistä. Tätä vaihtotyötä on tehty jonkin verran ennenkin ja mutta sijaisuuden aikana se oli helpompaa, kun tiesin aina mitä liitoissa on juuri sillä hetkellä menossa.

Miten toteuttaa yhteistyötä jatkossa?

Mitä sitten olen voinut ottaa Pirkanmaalle mukaani? Montakin pientä ja suurempaakin yksityiskohtaa, joita ei kannata tässä luetella. Ehkä tärkein jatkoa ajatellen on kuitenkin se, että nyt kun tiedän kuinka satakuntalaiset toimivat, mikä on liiton ja yhdistyksien, järjestöaktiivien "perusvire", on liittojemme yhteistyö merkittävästi helpompaa. Tämä tieto on jatkossa keskeistä ja entistä tärkeämpää. Toivottavasti järjestöuudistus mahdollistaa liiton toimihenkilöiden laajan käytön naapuri- ja miksi ei muidenkin liittojen käyttöön. Tässä on ehkä eninten potentiaalia ja tarvettakin. Liittojen nykyinen toimintatapa ei kuvattua yhteistyötä mahdollista.

Meidän pitää opetella jatkuvasti uusia asioita, niin toimi- kuin luottamusjohdonkin. Helpointa on toteuttaa yhteisiä kouluttautumistilaisuuksia joko ihan livenä tai etänä. Ei tämäkään mikään uusi asia ole. Ensimmäiseksi minulle tulee mieleen meidän uuden etäkokousjärjestelmän Teamsin yhteisopiskelu. Todettakoon vielä erikseen, etten halua unohtaa yhteistyöstä MTK-Varsinaista-Suomea. Muodostamme kolmistaan hyvän kokonaisuuden.

Yksi johtaja ja kaksi liittoa - pysyvä olotila?

Moni on varmasti miettinyt ja jokunen on kysynytkin, että voisiko yksi johtaja ja kaksi liittoa olla pysyvä olotila? Naapuriapuna hetkellisesti ehdottomasti kyllä, mutta pysyvästi ei ole mahdollista - on selkeä mielipiteeni. Yhdellä johtajalla saadaan toki liittojen hallintoon liittyvät tehtävät ja velvoitteet jotenkin hoidettua, mutta järjestössämme tarvittava hengenluonti ei onnistu. Tekniset pisteet siis voivat olla kelvolliset, mutta taiteellinen vaikutelma jäisi yhteisjohtajuudella heikoksi, jos taitoluisteluvertaus sallitaan. En tarkoita tällä liiton toiminnan johtamiseen liittyvää kulttuuria - se on enemmän persoonakysymys. Vaan jonkinlaista hengennostattamisen pakkoa - järjestötyössä on niin paljon kyse maauskosta, innosta, tahdosta jne. Ihan samoin kuin maanviljelyssäkin.

Ilman järjestöhenkeä on tekeminen vähän paperinmakuista tai päälle liimatun tuntuista. Liitoissa tarvitaan maakunnan "oma" toiminnanjohtaja (ja muut toimihenkilöt mutta nyt kyse tj-duunista), jonka tehtävä on puolustaa aluettaan, liittoaan, luottamus- ja toimihenkilöitä. Sekä totta kai perusasiaa eli jäsenistön asioita ja etuja. Mutta ilman henkeä ei ole järjestöä.

Ei minulle jakomielitautia tuplatehtävästä tullut, mutta joskus oli meidän- vain teidän- persoonamuodoissa hakemista. Sopeuduin mielestäni nopeasti, mutta onneksi ei vuoden aikana tullut liittojen välistä intressiristiriitaa. Silloin olisi ollut "kahden isännän" mallissa sopeutumista.

Liittojen välinen sopimus

Liittojen välillä sovittiin työaika- ja sitä kautta myös kustannusjaoksi 40% Satakuntaan ja 60% Pirkanmaalle. Olin siis työsuhteessa molempiin liittoihin. Teen itselleni työaikakirjanpitoa, jotta voin ennen kaikkea osoittaa itselleni, että voin pitää hyvällä omalla tunnolla aina silloin tällöin muutaman vapaapäivän. Toiminnanjohtajilla ei varsinaista työaikaa ei ole, vaan pois voi olla kun työt sen mahdollistavat. Ns. "ylitöistä" ei siis ole laskua kumpaankaan liittoon tulossa, mutta aika paljon työtunteja kertyi.

Käytännön työn johtamisen näkökulmasta pystyin olemaan aivan liian vähän toimisto(i)lla. Liiton toiminnan johtaminen on paljon muutakin kuin vain tehtävien nakittamista. Nykyaikainen johtaminen on mielestäni paljon enemmän yhteisen näkemyksen hakemista kuin käskytystä. Siviilihommiin ei käskyttäminen istu eikä se ole vahvuuksiani. Siksi olen puhunut parviälystä, sillä saa aikaan paljon enemmän.

Jälkikäteen ajateltuna prosenttien olisi pitänyt mennä 50/50. Uuden opettelemiseen meni väkisinkin aikaa, vaikka järjestön toiminnan hyvin tunnen eikä sitä tarvinnut kuinkaan opetella. Sitouduin olemaan vähintään yhden toimistopäivän viikossa Porissa. Tässä mielestäni hyvin pysyin. Kuten jo totesin, oli yksi päivä kuitenkin aivan liian vähän. Toisaalta se oli myös maksimi, sillä ei minua tainnut Pirkanmaan toimistolla juuri yhtä päivää enempää näkyä. Syynä tähän on se, että toiminnanjohtajan työ tapahtuu aika paljon muualla kuin liiton toimistolla.

Loma-ajan palkan laskeminen tuotti myös harmaita hiuksia. (siis jos niitä olisi - siis hiuksia, kuvainnollinen ilmaus) Sovimme, että tulen MTK-Satakuntaan ns. vanhana työntekijänä - jonkin verran oli miettimistä siinä mitä tämä tarkoittaa toiminnanjohtajan kokonaistyöajalla ja liittojen välisellä kustannusjaolla.

Yksi vaihtoehto vastaavassa tilanteessa olisi se, että toinen liitto laskuttaa toista ja sitä kautta tilanne olisi selkeämpi. Päädyimme kuitenkin työsuhderatkaisuun. Emme halunneet ottaa mitään riskiä "toiminnanjohtajan vuokratyöstä" tulevaa todellista tai epätodellista alv-riskiä. Mikäli tekemäni työ olisi jotenkin tulkittu alv-alaiseksi olisi tilanne ollut hankala ja kallis.

Motivoituneita järjestöihmisiä tarvitaan

Tapanani on hoitaa liiton taloutta "perstutumalta". Näppi- tai nyrkkituntuma on liian tarkkaa, sillä liiton toiminta ei ole taloutta, vaan toimintaa - hyvä talous toki mahdollistaa toimintaa, mutta taloudesta ei saa tulla päätarkoitus. Toimihenkilöiden, luottamusjohdon ja yhdistyksien avainhenkilöiden motivointia ja hengenluontia tarvitaan - siihen kannattaa panostaa euroja. Se on investointi eikä meno. Toki vastuullisesti ja kohtuudella. Ilman motivoituneita järjestöihmisiä on vain tasetta. Vahva tase mahdollistaa asioita, mutta itsetarkoitus se ei ole. Todettakoon vielä se, että liittojen tulos oli ihan asiallinen ja asiat voi hyvällä mielellä tilin- ja toiminnantarkastajille jättää. Eli tämä kappale ei ole selitys huonosta taloudenpidosta.

Olen saanut vahvan tuen toiminnalleni liittojen johtokunnilta. Siitä vilpitön ja lämmin kiitos molempien liittojen luottamusjohdoille. Pirkanmaan pj:n Jukka Niittyojan myönteinen suhtautuminen heti alkumetreillä mahdollisti tämän. Pirkanmaalaisille olenkin jo kenties liiankin tuttu. Hyvät ja pahat tapani tunnetaan ja tiedetään. Satakuntalaiset joutuivat opettelemaan näköiseni tavan toteuttaa liiton toiminnanjohtajan tehtävää. Toivottavasti ei jäänyt pysyviä vaurioita :-).

Sama koskee tietysti liittojen toimihenkilöitä - satakuntalaiset pääsivät näkemään ja kokemaan minun välistä vähän sekavat työtapani käytännössä. Vastaavasti jonkinlaisena kompensaationa tästä Pirkanmaan työkaverini joutuvat tekemään ne työni mitä en ehtinyt. Kiitos tuesta ja kannustuksesta kaikille.

Liiton puheenjohtajan ja toiminnanjohtajan keskinäinen luottamus on avain onnistuneelle toiminnalle. Armeijavertauksin sanottuna pj:n ja tj:n pitää olla toisiinsa luottava taistelijapari - toinen suojaa, kun toinen vaihtaa lipasta. Osuman sattuessa toinen antaa ensiavun. Toiminnanjohtajan pitää auttaa ja antaa vahva tukensa puheenjohtajalle ja päinvastoin. Näin on aina tapahtunut kohdaltani Pirkanmaalla ja niin nyt myös Satakunnassa. Toki puheenjohtajan (-ien) velvollisuus on toimia toiminnanjohtajan esimiehenä ja vaatia häneltä asioita toteutettavaksi. Sellainen on roolitus. Erityiskiitos MTK-Satakunnan puheenjohtajalle Ilkka Markkulalle - meistä tuli vuoden aikana kavereita.

Takana on hieno vuosi, mutta on mukava olla taas yksinkertainen toiminnanjohtaja.