Blogi – Maaseudun edunvalvonta

Ajaako syyllistäminen kohti toivottuja tuloksia?

12.07.2022

SuomiAreena -keskustelut ovat tällä hetkellä täydessä vauhdissa. Keskusteluissa on useita ruoantuotantoa suoraan tai sivuten koskettavia aiheita. Kuuntelin väittelyn ”Suomalaisia yrittäjiä ei pitäisi syyllistää ilmastoasioissa”. Väittelyä kävivät MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ja Ilmastoaktivisti Sara Nyman. Väittelyä käytiin Annika Nuoton johdolla. Väittelyn tavoitteena ei ollut yhteisymmärryksen luominen vaan eri näkökulmien yhteen tuominen.

Keskustelu käytiin rakentavassa hengessä, jossa eri näkökulmia nousi hyvin esiin. Nyt haluan kuitenkin keskittyä väittelyn sisältöä enemmän siihen, mitä syyllistäminen on. Syyllistäminen on toimintaa, jossa osoitetaan toisen tekevän asioita väärin siinä määrin, että toisen mielestä väärin tekevässä yksilössä syntyy syyllisyydentunne. Syyllistäminen on leimaavaa, tuomitsevaa ja toisinaan syyllistäminen muodostuu yksipuolisen näkemyksen johdosta. Rakentavaa syyllistämistä tuskin on olemassakaan.

Syyllisyydentunne itsessään ei ole huono. Terve syyllisyydentunne saa meidät huomaamaan väärät tekomme ja esimerkiksi pyytämään anteeksi. Syyllisyydentunne auttaa meitä huomaamaan myös, jos meidän tulee muuttaa toimintaamme, jotta toimimme väärän sijasta oikein. Syyllistämisestä johtuva syyllisyys aiheutuu toisen osoittamasta väärästä teosta. Teko on usein sellainen, joka tuntuu syyllistäjästä väärältä eikä siis yksiselitteisesti perustu oikeaan. Tällaisessa tilanteessa syyllisyydestä irtautuminen ei toteudu pyytämällä anteeksi eikä edes muuttamalla omaa toimintaa. Oikea, johon syyllistävä uskoo voi olla hyvinkin erilainen, kuin oikea, johon syyllisyyttä kokeva uskoo.

Ilmastonmuutoksen yhteydessä puhutaan myös ilmastosyyllistämisestä. Maatalousyrittäjät ovat yksi kohde ilmastosyyllistämiselle etenkin karjatalouden päästöjen osalta. Mitä ilmastosyyllistämisellä sitten voidaan saada aikaiseksi? Edistääkö ilmastonmuutosta torjuvia toimia, jos yrittäjä kokee syyllisyyttä?

Asiat ovat niin kuin ne tuntuvat

Syyllistäminen aiheuttaa syyllisyydentunnetta. Syyllisyys on hankala tunne. Syyllisyys voi aiheuttaa ajatuksen omasta epäonnistumisesta, kokemuksen siitä, että on huono, merkityksetön. Kuten muutkin hankalat tunteet, syyllisyydentunne voi myös lamauttaa, saada toimintakyvyttömäksi, aiheuttaa ahdistusta ja näköalattomuutta sekä vaikeuttaa päätöksentekokykyä. Syyllistäminen voi tuntua epäoikeudenmukaiselta, se voi ärsyttää, herättää kiukkua tai vihaa, huolestuneisuutta, tuskastuneisuutta, välinpitämättömyyttä, turhautumista ja niin edelleen.

Voiko syyllistäminen tuntua joltakin muulta, kuin edellä mainittu? Onko mahdollista, että syyllistävää keskustelua ei kuule syyllistämisenä?  Asiat ovat niin kuin ne tuntuvat. Tunteet muodostavat meissä sen, millainen merkitys asialla meihin on. Keskustelu, leimaavakin sellainen, herättää toisissa päättäväisyyttä, vastuuntuntoa, varmuutta, toiveikkuutta, luottamusta ja niin edelleen.

Omaa suhtautumista ilmastonmuutoskeskusteluun voi miettiä esimerkiksi seuraavien kohtien kautta:

• Tunnista tunteesi: Voimme vaikuttaa vain sellaisiin asioihin, jotka tunnistamme itsessämme. Millaisia tunteita ilmastonmuutoksesta käytävä keskustelu sinussa herättää?
• Miten reagoit, kun joku on kanssasi eri mieltä?
• Mitä olet oppinut kanssasi eri mieltä olevilta?
• Voitko vaikuttaa omilla valinnoillasi tai teoillasi ilmastonmuutokseen, miten? Onko jokin näistä toimista sellainen, jonka haluat tai pystyt toteuttamaan tai toteutat jo? Muista, että myös pienemmät teot ovat merkittäviä.
• Mikä antaa sinulle toivoa?

Ilmastonmuutoksen osalta keskustelukulttuuri on ollut liian yksipuolinen, mutta esimerkiksi SuomiAreenan tarjonta antaa toivoa keskustelukulttuurin monipuolistumisesta. Resilienssiä, mielen joustovaraa, kaventaa suppea näkemys siitä, millaiset mahdollisuudet meillä on vaikuttaa asiaan. Pohdi omaa suhdettasi ilmastonmuutoskeskusteluun, sillä asiat ovat niin kuin ne tuntuvat. Muista pyytää myös apua asian pohtimiseen. Keskustele ystävän tai esimerkiksi Välitä Viljelijästä työntekijän kanssa aiheesta. Ilmastonmuutoksen ja ilmastonmuutoskeskustelun herättämät tunteet ovat tärkeää tunnistaa ja sallia.

Kuuntelin peltoa niittäessäni Martti Vaalahden Sanomattakin selvää -äänikirjaa (2021, WSOY). Alkusivuilla ollut ajatelma kolahti:

”Maailmassa on liikaa niitä, jotka luulevat tietävänsä, liian vähän niitä, jotka tietävät luulevansa. Sillä nähdä edes silmänräpäys toisen silmin romuttaisi kaiken.”

Tutustu myös näihin:

104 tunnetta aakkosjärjestyksessä, opetushallitus

SuomiAreenan tallenteita: MTV Katsomo

Virve Hindström

virve.hindstrom (at) mtk.fi

FARMRes -projekti, MTK-Satakunta